Quote image editor
“Niiskun unikuoppa näytti kaikkein kuivimmalta. -Siirry vähän, Hemuli sanoi. -Minun vuoteeseeni on satanut. -Se on pahinta sinulle itsellesi, sanoi Niisku ja kääntyi toiselle kyljelleen. -Siksi minä ajattelin nukkua sinun kuopassasi, Hemuli selitti. -Älä nyt turhia niiskuta. Mutta Niisku vain urahti hiukan ja jatkoi uniaan. Silloin Hemulin sydän täyttyi kostonhalusta, ja hän kaivoi hiekkaan kanavan oman kuoppansa ja Niiskun kuopan välille. -Tuo oli epähemulimaista, sanoi Niisku ja nousi istumaan märässä huovassaan. -Mutta en olisi ikinä uskonut, että sinä keksisit noin nokkelan tempun!” — Tove Jansson
Niiskun unikuoppa näytti kaikkein kuivimmalta.
-Siirry vähän, Hemuli sanoi. -Minun vuoteeseeni on satanut.
-Se on pahinta sinulle itsellesi, sanoi Niisku ja kääntyi toiselle kyljelleen.
-Siksi minä ajattelin nukkua sinun kuopassasi, Hemuli selitti. -Älä nyt turhia niiskuta.
Mutta Niisku vain urahti hiukan ja jatkoi uniaan. Silloin Hemulin sydän täyttyi kostonhalusta, ja hän kaivoi hiekkaan kanavan oman kuoppansa ja Niiskun kuopan välille.
-Tuo oli epähemulimaista, sanoi Niisku ja nousi istumaan märässä huovassaan. -Mutta en olisi ikinä uskonut, että sinä keksisit noin nokkelan tempun!