Quote image editor
“Petin luottamuksesi. Anna anteeksi. Neljä sanaa, puolitoista milligrammaa lyijyä, korkeintaan. Kahdeksassadasosa sinikantista ruutuvihkoa, jota myydään Agricolankadulla välitunnilla. Niin kevein asein murskataan muuri, jota hän on tiili tiileltä, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta rakentanut. Hän seisoo tiilimurskan keskellä, syyttäjä, jonka on pakko luopua syyttämisestä, kuuro, jonka on pakko kuulla. Naurettava, jonka on pakko nauraa, ja naurankin, noustessani penkille ja katsoessani kauan kaipaamani kaivatun perään. Karhupuiston karhupatsaan juurella Ritva kääntyy, vilkuttaa minulle, ja kun vilkutan takaisin, on kädessäni kaikkien näkemieni elokuvien voima ja suru ja anteeksianto.” — Pirkko Saisio
Petin luottamuksesi. Anna anteeksi.
Neljä sanaa, puolitoista milligrammaa lyijyä, korkeintaan.
Kahdeksassadasosa sinikantista ruutuvihkoa, jota myydään Agricolankadulla välitunnilla.
Niin
kevein asein murskataan muuri, jota hän on tiili tiileltä, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta rakentanut.
Hän seisoo tiilimurskan keskellä, syyttäjä, jonka on pakko luopua syyttämisestä, kuuro, jonka on pakko kuulla.
Naurettava, jonka on pakko nauraa, ja
naurankin, noustessani penkille ja katsoessani kauan kaipaamani kaivatun perään.
Karhupuiston karhupatsaan juurella Ritva kääntyy, vilkuttaa minulle, ja kun vilkutan takaisin, on kädessäni kaikkien näkemieni elokuvien voima ja suru ja anteeksianto.