“Olin alkanut kuvitella katuja, joita pojat kulkevat. Käsitykseni poikien elämästä oli varsin liioiteltu ja sanalla sanoen mahtava. Minulla oli sellainen käsitys, että pojat ovat aina ulkona. Heillä on pallopelejä ja kiipeilyä, he kulkevat varjoissa rikkinäisissä farkuissaan, katsovat taloja ja omistavat ne. He juoksevat laumoissa niin kuin kulkukoirat tai sudet. He ovat nopeita. He voivat löytää toisen maailman, toisia olentoja, he ovat paikalla kun jotain tapahtuu ja sattuu kohdalle. Se elokuvan kohtaus, jossa polkupyörät nousevat ilmaan – se kertoi tästä.”
Book:Sinut on nähty