“Modernin tekniikan ytimessä muhii tehostuminen itsetarkoituksena, suorastaan pakkomielteenä. Tehostuminen jollakin erikoisalalla ei kysy, säilyykö kokonaisuuden mielekkyys. Jokaisen teknisen muutoksen kohdalla meidän tulisi ensin kysyä, miten muutos palvelee kokonaisuuden mielekkyyttä ja eloisuutta, ja sitä ykseyttä, mistä mielekkyys ja eloisuus nousee. Jos kysymystä ei esitetä, muuttuu erikoisalan tekninen tehostaminen itsetarkoitukseksi, ja kokonaisuuden mielekkyys vaarantuu. Tämä kysymys on esitettävä myös uuden »vihreän tekniikan» kohdalla. Kysymys on itse asiassa ikivanha ja esiintyy jo ainakin vanhassa taolaisessa kirjallisuudessa. Ympäristöajattelussa – paremmin: luontoajattelussa – ei siis oikeastaan ole kyse luonnonsuojelusta, vaan siinä etsitään elämänmuotoa, missä ihmisen kokemus ei koteloidu irti lähiluonnosta ja siten vaaranna sitä. Luonnonsuojelu on hätätoimenpide ja toteutuu tuhon aiheuttajan ehdoilla. Luontoajattelu etsii elämänmuotoa, missä ei synny tilaisuutta ja tarvetta (kyynisesti: missä ihminen ei pysty) luonnon kohtuuttomaan hyödyntämiseen ja kuormittamiseen, ja missä kysymystä luonnon suojelemisesta ei edes synny. Jos luontoa on suojeltava, on ajattelu jo teknistynyt, kokemus koteloitunut ja kokemuksen eloisuus menetetty.” LuontoYmpäristöEheysLuonnonsuojeluTekniikkaTeknologiaVihreä Teknologia Author:Pauli Pylkkö