Home / Quotes / Quote by Tove Jansson

Quote by Tove Jansson

“Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!”

Author

Tove Jansson

Tove Jansson, born on August 9, 1914, and died on June 27, 2001, was a renowned Finnish novelist. Her works are known for their unique style and profound emotions, which have won the hearts of readers worldwide. more

“One by one, the snowflakes floated down on to his warm snout, and melted. He reached out to grab them so he could admire them for a fleeting moment. He looked towards the sky and watched them drift down towards him, more and more, soft and light as a feather. ‘So that’s how it works,’ thought Moomintroll. ‘And I thought somehow that the snow grew from the ground up!”

Winter Tove Jansson Moomin

Author:Tove Jansson, Moominland Midwinter

“Minä rakastan rajoja", Tove sanoo. "Elokuu, joka on raja kesän ja syksyn välillä. Se on hienoin tuntemani kuukausi. Ensimmäinen muumipeikoista kertova kirja alkaa elokuussa, samoin myös Muumipappa ja meri. Takurin hatun suuri juhla on sijoitettu lämpöiseen elokuun iltaan. Hämärä on rajana yön ja päivän välillä, ja ranta meren ja maan välillä. Rajat ovat kuin odotusta: kun molemmat ovat rakastuneita, mutta mitään ei ole lausuttu ääneen. Raja merkitsee matkalla oloa. Ja juuri matka on tärkeää.”

Muumit Tove Jansson

Book:Meri ja Tove. Elämää saaristossa

Source: Meri ja Tove. Elämää saaristossa

“Tiedän millaista on, kun katsoo vinttikamarin ikkunasta aamuhämärässä: salmi on äänetön, vain käki kukkuu, kepeän odottava utu viipyy veden yllä, ihmiset nukkuvat ja kala nappaa. Niemi oli runsaskätinen uintipoukamineen ja vehmas suurine puutarha-alueineen, jossa talon lasten edellytettiin kököttävän rikkaruohoja kitkemässä. Kukaan ei välttynyt yhteisestä velvoitteesta, ei pieninkään joka istui rantakivillä muovailemassa peikkoja. Täällä veden äärellä tapahtui alati jotakin, proomut, halkojaalat, huolettomat purjeet lipuivat yhtenään ohitse ja höyrylaiva Loviisa huusi käheästi aamuin illoin. Kun olin lapsi, kesät olivat pitkiä. Kesäkuun ensimmäisenä muutimme ja saatoimme jo kaukaa laivalaiturilta erottaa talon valkoiset savupiiput Rabbaksen tummien puiden lomasta. Sydämessä hytkähti, pian juostaisiin portaille suoraan vinttiin ja tuntuisi talvehtineen puun makeahko tuoksu, täällä kaikki muistot odottivat uskollisesti, talvihan oli vain tiiviin yhdessäolon tilapäinen katkos. Ja nyt oli aikaa seurustella, kolmen kuukauden kesäsuhina. Tiedän millaista oli olla kuuvuotias ja herätä ensimmäisenä aamuna äidin ja isän vielä nukkuessa ja tavaroiden purku yhtä alussa kuin kesä itsekin, herätä ja kuulla "peipposten kutsuvan kesäkuista taivasta".”

Tove Jansson

Book:Meri ja Tove. Elämää saaristossa

Source: Meri ja Tove. Elämää saaristossa

“Menen uloimmalle kallionkielekkeelle lännen puolelle, joka on sileä, paljas ja auringosta kuuma, annan itseni liukua alas kylmään vihreään veteen, jossa punaruskeat rakkolevät leikkivät, uin suoraan merelle. Imen niin syvälle sisääni kuin mahdollista vahvan suolaisen tuoksun, joka on saaristolaiselle kesän ehto. Sitä tulee janoiseksi kun katsoo veteen, niin viileää ja kirkasta se on. Jotkut ulkosaariston kalliot lepäävät kiemurtelevina meren kirkkaansinisen liplattavan levyn päällä ja tuolla etelärannan villeillä kivimuodostelmilla vilkuttaa Glosholm. Luulen etten koskaan halua kääntyä..”