Quote by Sonja Saarikoski

“Olen miettinyt, että myös niin kutsuttujen oppineiden maailmassa on paljon sellaista, josta sietäisi oppia pois. Italialainen kirjailija Natalie Ginzburg kirjoittaa tekstikokoelmassa La Piccole Virtú, että raha, menestys ja erilainen suorittaminen ovat pieniä hyveitä. Lopulta eivät niin kovin tärkeitä. Suuria hyveitä ovat sellaiset, joilla ei ole rahallista arvoa. Ehdoton välittäminen. Ihmisen arvostaminen ihmisenä hänen suoritteidensa sijaan. Hän kirjoittaa myös, että palkitseminen ja rankaiseminen ovat petollisia käsitteitä, koska niin usein todelliset sankariteot jäävät palkitsematta ja kaikkein vakavimmat rikokset rankaisematta. Monesti häikäilemätön käytös palkitaan. Ei kannata odottaa palkintoa hyvästä, hän kirjoittaa, mutta silti hyvää pitää rakastaa. Miksi? Sitä ei voi selittää. Näin vain on. Filosofien vuosituhantisista ponnisteluista huolimatta tällainen ajattelu on jäänyt julkisesta puheesta lähes täysin. Hyveen käsite tuntuu pölyttyneeltä ja vanhanaikaiselta, joltain, joka jäi viimeistään 1900-luvun alkuun, sinne, missä asioiden piti ratketa lopullisesti. Täällä me koulutetut, keskiluokkaiset ihmiset kilpailemme keskenämme pienissä piireissämme emmekä kirjaimellisesti ympärillä palavasta elämästä huolimatta näe, että maailma on yhteinen eikä muuta vaihtoehtoa ole. Aivan kun me sekularisaatiokehityksen myötä olisimme perustaneet uuden uskonnon, jonka jumala olemme me itse. Se on harhaoppi. Jokainen on osa rihmastoa, syvässä ja syvällisessä riippuvuussuhteessa toisiin. Siksi ajattelen, että viime kädessä se, mitä haastattelemilleni naisille on Suomessa tapahtunut, on yhteinen asia, ja kertoo monista arvoista ja asenteista, joita ei haluttaisi myöntää olevan olemassa.”

Quote by Sonja Saarikoski