“Yö oli erittäin kaunis. Näkyi tähteä ja kuuta. Ilman henki oli lämmin. Mistä kaukaa lie tullutkaan, joka tapauksessa kaakosta päin kävi tuuli. Ja vesi liplatti ja kaislikko kahisi ja yön linnut ääntelivät. Syysyön tuoksut olivat rehevät. Luonto oli kesän mittaan kasvattanut monen moista mäskiä, joka nyt odotti lakastumistaan ja märkänemistään.”
Book:Lampaansyöjät