Quotessence
Home / Quotes / Quote by Leena Krohn

Quote by Leena Krohn

“Se oli kaunis mutta julma maailma, eikä kuitenkaan yhtä armoton kuin tämä uusi. Sillä nythän me olemme keskenämme, vuosi vuodelta yhä autiommassa maailmassa, mistä tekevät lähtöä sekä eläimet että jumalat.”

Quote by Leena Krohn

Author

Leena Krohn

Browse famous quotes and profile details for Leena Krohn. more

You May Also Like

“Yö oli erittäin kaunis. Näkyi tähteä ja kuuta. Ilman henki oli lämmin. Mistä kaukaa lie tullutkaan, joka tapauksessa kaakosta päin kävi tuuli. Ja vesi liplatti ja kaislikko kahisi ja yön linnut ääntelivät. Syysyön tuoksut olivat rehevät. Luonto oli kesän mittaan kasvattanut monen moista mäskiä, joka nyt odotti lakastumistaan ja märkänemistään.”

“Modernin tekniikan ytimessä muhii tehostuminen itsetarkoituksena, suorastaan pakkomielteenä. Tehostuminen jollakin erikoisalalla ei kysy, säilyykö kokonaisuuden mielekkyys. Jokaisen teknisen muutoksen kohdalla meidän tulisi ensin kysyä, miten muutos palvelee kokonaisuuden mielekkyyttä ja eloisuutta, ja sitä ykseyttä, mistä mielekkyys ja eloisuus nousee. Jos kysymystä ei esitetä, muuttuu erikoisalan tekninen tehostaminen itsetarkoitukseksi, ja kokonaisuuden mielekkyys vaarantuu. Tämä kysymys on esitettävä myös uuden »vihreän tekniikan» kohdalla. Kysymys on itse asiassa ikivanha ja esiintyy jo ainakin vanhassa taolaisessa kirjallisuudessa. Ympäristöajattelussa – paremmin: luontoajattelussa – ei siis oikeastaan ole kyse luonnonsuojelusta, vaan siinä etsitään elämänmuotoa, missä ihmisen kokemus ei koteloidu irti lähiluonnosta ja siten vaaranna sitä. Luonnonsuojelu on hätätoimenpide ja toteutuu tuhon aiheuttajan ehdoilla. Luontoajattelu etsii elämänmuotoa, missä ei synny tilaisuutta ja tarvetta (kyynisesti: missä ihminen ei pysty) luonnon kohtuuttomaan hyödyntämiseen ja kuormittamiseen, ja missä kysymystä luonnon suojelemisesta ei edes synny. Jos luontoa on suojeltava, on ajattelu jo teknistynyt, kokemus koteloitunut ja kokemuksen eloisuus menetetty.”

“Muistan kuinka "ministeriön" (maatalousministeriön) virkamiehet tulivat puhumaan hänelle heinäpeltojemme "biodiversiteetistä" ja siitä, mitä he olettivat hänen tekevän kukkien ja lintujen hyväksi vastineeksi tukiaisista. He katselivat puolentoista tunnin ajan, miten hän nyökkäili kaikelle ja oli kaikesta samaa mieltä, minkä jälkeen he lähtivät pois ja minä kysyin, mitä he oikein tahtoivat. Hän sanoi: "Ei aavistustakaan... Tuon lajin pellejen kanssa pitää toimia niin, että vastataan kaikkeen kyllä, ja kun he ovat menneet, jatketaan vanhaan malliin.”