Quotessence
Home / Quotes / Quote by Johanna Vehkoo

Quote by Johanna Vehkoo

“Voisiko olla niin, että kun pieniin rikkeisiin ei puututa, rasismista tulee hiljaisesti hyväksyttyä ja joidenkin parissa jopa toivottavaa? Lopulta ollaan tilanteessa, jossa poliisissa on sen kokoluokan äärioikeisto-ongelma, ettei se enää katoa, vaikka sanoo kolme kertaa nopeaan tahtiin "nollatoleranssi" ja napsauttaa kantapäitä yhteen.”

Quote by Johanna Vehkoo

Work

Oikeusjuttu

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Johanna Vehkoo

Browse famous quotes and profile details for Johanna Vehkoo. more

You May Also Like

“Haluan, että oikeuslaitos alkaa nähdä, mitä laitaoikeiston trollit tekevät, ja ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin. Laajemmin: haluan, että demokratiaamme kannattelevat instituutiot tunnistavat trollauksen, häiriköinnin, kiusanteon ja maalittamisen ja ryhtyvät toimenpiteisiin, jotka estävät kyseisten instituutioiden mekanismien käyttämisen tällaisen toiminnan välineenä.”

“Olen miettinyt, että myös niin kutsuttujen oppineiden maailmassa on paljon sellaista, josta sietäisi oppia pois. Italialainen kirjailija Natalie Ginzburg kirjoittaa tekstikokoelmassa La Piccole Virtú, että raha, menestys ja erilainen suorittaminen ovat pieniä hyveitä. Lopulta eivät niin kovin tärkeitä. Suuria hyveitä ovat sellaiset, joilla ei ole rahallista arvoa. Ehdoton välittäminen. Ihmisen arvostaminen ihmisenä hänen suoritteidensa sijaan. Hän kirjoittaa myös, että palkitseminen ja rankaiseminen ovat petollisia käsitteitä, koska niin usein todelliset sankariteot jäävät palkitsematta ja kaikkein vakavimmat rikokset rankaisematta. Monesti häikäilemätön käytös palkitaan. Ei kannata odottaa palkintoa hyvästä, hän kirjoittaa, mutta silti hyvää pitää rakastaa. Miksi? Sitä ei voi selittää. Näin vain on. Filosofien vuosituhantisista ponnisteluista huolimatta tällainen ajattelu on jäänyt julkisesta puheesta lähes täysin. Hyveen käsite tuntuu pölyttyneeltä ja vanhanaikaiselta, joltain, joka jäi viimeistään 1900-luvun alkuun, sinne, missä asioiden piti ratketa lopullisesti. Täällä me koulutetut, keskiluokkaiset ihmiset kilpailemme keskenämme pienissä piireissämme emmekä kirjaimellisesti ympärillä palavasta elämästä huolimatta näe, että maailma on yhteinen eikä muuta vaihtoehtoa ole. Aivan kun me sekularisaatiokehityksen myötä olisimme perustaneet uuden uskonnon, jonka jumala olemme me itse. Se on harhaoppi. Jokainen on osa rihmastoa, syvässä ja syvällisessä riippuvuussuhteessa toisiin. Siksi ajattelen, että viime kädessä se, mitä haastattelemilleni naisille on Suomessa tapahtunut, on yhteinen asia, ja kertoo monista arvoista ja asenteista, joita ei haluttaisi myöntää olevan olemassa.”

“Me olemme eläviä olentoja, lihaa ja verta. Tarvitsemme elääksemme muita. Hoivaa ja huolenpitoa. Toisten ajattelu muokkaa ajatteluamme, toisten muisti muokkaa muistojamme. Toiset saavat meidät liikuttumaan, nauramaan, jaksamaan, ällistymään ja kiintymään. Eihän meillä ole koskaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin riippua toisistamme. Sehän on elossa olemisen ydin.”

“So along the road those flowers spread that, when touched, give down a shower of autumn rust. By every path it looks as if a ruined circus had passed and loosed a trail of ancient iron at every turning of a wheel. The rust was laid out everywhere, strewn under trees and by riverbanks and near the tracks themselves where once a locomotive had gone but went no more. So flowered flakes and railroad track together turned to moulderings upon the rim of autumm.”

“Absolute confidence, absolute arrogance: her best shields and most beloved masks. “I hope His Majesty has a decent spread of food for me to eat while I’m being interrogated.” “Watch your mouth or the only thing you’ll be eating is hot coals.” “Do you actually make people do that?” His eyes narrowed. “What kind of person do you take me for?” “You are the Captain of the Guard of the most powerful man in the world. Wyrd knows what horrible things you’ve done to people.” “You must be nervous as hell if you’re resorting to taunting me.”