“Yhtä asiaa Antti toivoi eniten: että hänellä olisi tyttöystävä. Joillakin sellainen kuulemma jo oli, ainakin jos välituntipuheita oli uskominen. Villeimpien huhujen mukaan jotkut olisivat seurustelleet yli kaksi viikkoa. Sellaista ei Antti voinut käsittää. Se oli yhtä uskomatonta kuin se, että aikuiset kävivät töissä joka päivä, aamusta iltaan, niin että lopulta heillä oli varaa ostaa oma talo, lämmin koti, jossa oli siisti keittiö ja valkoiset lattialaatat ja seinän kokoinen taulutelevisio ja kaapit täynnä ruokaa ja puhtaita astioita.” HuumoriNuoruusKouluNuoretSeurusteluTeinitTyttöystävät Book:Nocturno 21:07 Source: Nocturno 21:07
“– Tota... Antti sanoi ja rykäisi. – Mä oon miettinyt, että onko tää nyt niin kuin seurustelua. Hän tunsi itsensä idiootiksi, mutta oli parempi olla idiootti kuin hiljaa. – En mä tiedä, tyttö sanoi. – Pitää miettiä. En tiedä ollaanko me oikeat toisillemme. Tyhjyys, ammottava tyhjyys aukesi Antin sisälle. Hän ei käsittänyt, miten hän ei muka olisi ollut oikea. Mitä se tarkoitti? Kuka sitten oli oikea? Mitä häneltä puuttui? Missä hän voisi harjoitella olemaan oikea? – Niin, hän sanoi. – Mä ymmärrän. Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt. Mutta aina kun ei missään tapauksessa ymmärretä, sanotaan "mä ymmärrän". Tai ainakin Antti sanoi.” HuumoriNuoruusNuoretSeurusteluTeinit Book:Nocturno 21:07 Source: Nocturno 21:07