Quotessence
Home / Quotes / Quote by Randa Abdel-Fattah

Quote by Randa Abdel-Fattah

“My hand is cramping up as I go into a whirl writing out rebuttal points. I glance at the audience again and my eyes connect with Tia and for one second, one minuscule nanosecond, I detect we're on the same wavelength: she's also worried we'll lose. It's the only time we're connected together against another object - not each other.”

Quote by Randa Abdel-Fattah

Book:Does My Head Look Big in This?
Create image

Work

Does My Head Look Big in This?

This book follows the journey of a young girl who navigates the complexities of her faith and identity in a traditional community. It delves into themes of self-discovery, cultural conflict, and the struggle to maintain personal beliefs amidst societal pressures. more

Author

Randa Abdel-Fattah
Randa Abdel-Fattah

Randa Abdel-Fattah is an Australian author born on June 6, 1979. Her works primarily focus on multiculturalism and identity, particularly on young people of Aboriginal and Arabic backgrounds in Australia. Her novels and young adult literature are highly appreciated for their profound themes and rich emotional expression. more

You May Also Like

“I've missed the opening rituals of a morning pep rally. Darn this school and its constant onslaught of organized student gatherings! I mean, I wouldn't immediately land on "peppy" as an adjective for myself, so how am I supposed to conjure it for a group of people who are only being celebrated because they happen to show a slight advantage in athleticism? So you can take an air-filled shape and put it through another shape--so what? Didn't we get applause for that sort of thing as toddlers? Is this really something we have to cheer for?”

High SchoolAthleticsPep RallyHigh School SportsPrep Rally
Book:The Best Kind of Magic
Create image

“Painoin pääni pulpettia vasten ja ajattelin että tämä koulu oli valtava leivinuuni jossa paistettiin laudaturylioppilaita, muita ei hyväksytty; tiesin että epäsosiaalisia, epäsosiaalisiksi leimattuja, savustettiin koulusta, keskiluokilla kun en vielä ollut "yli yhdeksikön mies" oli minuakin uhkailtu, ja minä muistin sen naapurin pojan jonka kaikki numerot oli opettajien yhteisestä sopimuksesta pudotettu, jonka keskiarvo oli juuri ja juuri laskenut lukioonpääsyrajan alle, jonka tiedettiin käyttävän huumeita. Meidän koulumme oli suljettu yhteisö, en tuntenut enää juuri ketään sen ulkopuolelta, tunsin pelkästään eliittiperheiden lapsia, eliittivanhempia, eliittikoulun opettajia, vain Jonna häilyi mielessäni jonakin saavuttamattomana poikkeuksena ja Nenekin oli eri asia. Olin opettajia vastaan, joskus, sittenkin vain harvoin, enhän kumminkaan yrittänyt muuttaa mitään, vaivihkaa asenteeni muotoutuisivat koulun asenteiden mukaisiksi, minusta tulisi kunnon kansalainen niin kuin joka helvetin idiootista tässä koulussa. Vanhempani olivat lääkäreitä, hienoista rikkaista perheistä kumpikin, äiti oli käynyt tätä samaa helsinkiläistä koulua jota minä nyt olin lopettelemassa, jopa isoäiti oli tässä samassa laitoksessa opetettu löyhyttelemään pitsinenäliinaa oikealla tavalla. Tällaisista vaikutteista oli peräisin minun keskeneräinen maailmankatsomukseni, en välittänyt mistään, paitsi tytöistä joita parhaan taitoni mukaan metsästin leveään sänkyyni. Kävin koulua koska minut oli sinne pikkupoikana passitettu, haavelin lääkärin urasta, en tiennyt miksi haaveilin mutta haaveilin kumminkin; koska minulle ei ollut kovinkaan vaikeaa menestyä koulussa sain pontta haaveilleni, ylpistyin, käytin "älykkyyttäni" hyväkseni tyttöihin vaikutusta tehdessäni, niin kuin Sannaan joka taisi pitää minua suurenakin nerona, ja minä syytin koulua enkä tiennyt oliko sekään oikein.”

High SchoolFinnishKouluLukio
Book:Abiturientti
Create image