Quotessence
Home / Quotes / Quote by Veikko Huovinen

Quote by Veikko Huovinen

“Kioskimiehen parhain tuntomerkki on, että hän istuu kaiket päivät kioskilla, juo pilsneriä tai muita virvoitusjuomia ja venyy kaiteeseen nojaten ja liikennettä tarkkaillen aamuvarhaisesta iltamyöhään vartiopaikallaan. Tupakka lerpottaa alaspäin hänen suupielessään ja lakki on silmillä. Ystäviään hän tervehtii nostamalla etusormensa pystyyn tai huutamalla: - Minnepä nyt menet? Jos hänellä on joku työhomma, niin se on totisesti leipävirka, vastenmielinen välttämättömyys varsinaisen kutsumustehtävän ohella.”

Quote by Veikko Huovinen

Work

Ihmisten puheet

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Veikko Huovinen

Browse famous quotes and profile details for Veikko Huovinen. more

You May Also Like

“Heidän naurunrykätyksensä oli jotain aivan tavatonta. Se sai alkunsa aivan joutavasta, se jatkui, se kesti, se nousi ja laski, eikä se loppunut hetkeksikään. Se oli kuin rokkapadan ruplatus, se oli kuin nesteen pulpatus pullossa, se oli kuin kaukainen sammakon kurnutus tai kerman hyrske kirnussa. Se oli kuin pienen pojan nenä, joka vetää voimakkaalla imuliikkeellä räkää ylähuulensa päältä takaisin sieraimiin koskaan siinä lopullisesti onnistumatta. Ja he nauroivat, he hyrisivät ja kikattivat, rykättivät ja supattelivat, hahattivat ja hihittivät, yskivät ja voihkivat voipuneina. He melkein ylittivät tehossa juopuneen miesjoukon seinäntakais-iltapuhde-hörhötyksen.”

“Järvi tyyntyy hiljalleen. On rauhaisaa, hyönteiset vain surisevat kuusissa. On kuin suuri käsi sivelisi viileän pehmeästi maata, että se nukkuisi. Auringon viimeiset säteet valaisevat kirkon ristiä, punaisia tiilikattoja ja valkeiksi maalattuja talonseiniä. Jossakin ikkunassa leimahtelee niin kuin sisällä olisi tuli irti. Tuolla alhaalla he elävät, riemuitsevat ja kärsivät, riitelevät kansantulosta, kunniasta ja arvojärjestyksestä, siellä he juoruavat, kadehtivat ja rakastavat. Pieni soma asutuskeskus, joka häviää näkyvistä kun nostaa käden sen eteen.”

“Mary Midgley on osuvasti todennut, etteivät ihmiset ole eläinten kaltaisia: Ihmiset ovat eläimiä. Ihminen viettää suurimman osan elämästään kuten muutkin nisäkkäät. Ne nukkuvat, juovat, hankkivat ruokaa (kukin tavallaan), syövät, sosiaalisimmat kuluttavat aikaansa lajikumppaneittensa kanssa, rupatellen ja seksuaalisissa puuhissa.”

“Siihen, mikä erottaa ihmisen muista eläimistä, on vaikea vastata. Sellaista hyvin yleistä ominaisuutta, joka luonnehtisi nimenomaan ihmisen elämää, mutta ei minkään muun eläimen elämää, ei ole helppo löytää. Näin on huolimatta siitä, että voimme luetella joukon yksinomaan ihmiskulttuurin ilmentymiä kuten tieteen, taiteen tai politiikan harjoittaminen. Näiden voidaan olettaa olevan seurausta jostakin yleisemmästä, inhimillisestä periaatteesta, joka säätelee yksinomaan ihmislajin toimintaa. Tyydymme nimittämään tätä ihmisen ominaispiirrettä yksinkertaisesti "inhimillisyydeksi". Inhimillisyys erottaa ihmiset eläimistä ja se on kompleksi ja laaja käsite samoin kuin "elämän" ja "tietoisuuden" käsitteet ovat. Inhimillisyyteen liittyy ihmisen lajityypillinen kieli. Ihmisen on uskottu eroavan muista eläimistä kielen sekä rationaalisuuden ja moraalisen kyvyn vuoksi. Kieli, joka ilmentää rationaalisuutta ja moraalisuutta, on ihmisen ainutlaatuinen ominaisuus, jota muilla eläimillä ei näyttäisi olevan.”

“Mitä kärsimys on filosofian näkökulmasta? George Grahamin (1993) mukaan meillä on opittu representaatio kärsimyksestä, mikä saa meidät käyttäytymään kärsivinä. Toisin sanoen, meillä on kuvaus siitä, mikä on kärsimystä, ajatuksissamme. Tässä käsityksessä tietoisuus on intentionaalista eli tietoista ajattelemista: ajattelen kärsimistä, siis kärsin. Jos eläinten ajattelusta puuttuu kuvaus siitä, mikä on kärsimistä, mistä ne voivat tietää, mikä on kärsimistä? Jos eläimiltä puuttuu kuvaus siitä, mikä on kärsimistä, voivatko ne kärsiä lainkaan? Jos eläin ei tiedä, että se kärsii, voiko se silloin todella kärsiä?”

“Bernard Rollin (1989) on analysoinut tilannetta Yhdysvalloissa siten, että eläinoikeusaktivistit ja erityisesti eläinten vapautusrintaman aktivistit nousevat yhteiskunnan alimmista kerroksista, työttömistä ja tehdastyöläisistä. --- Ihminen, jolla ei ole mitään menetettävää, joka on jo menettänyt kaiken ja mahdollisuutensa normaaliin palkkatyöelämään tai aikuiskoulutukseen, on ennakoimaton liikkeissään. Hän ei välttämättä nouse puolustamaan itseään, vaan vielä sorretumpia: eläimiä ja luontoa. Sorrettujen on helpompi nähdä vielä sorretumpien tila ja puolustaa niitä.”