Quotessence
Home / Quotes / Quote by Osmo Tapio Räihälä

Quote by Osmo Tapio Räihälä

Work

Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Osmo Tapio Räihälä

Browse famous quotes and profile details for Osmo Tapio Räihälä. more

You May Also Like

“Laitaoikeistolaiset trollit menestyvät sen takia, että virallinen yhteiskunta joko ei tunnista heidän vedätyksiään tai ei osaa suhtautua vedätyksiin vedätyksinä. Oikeuslaitokselta vaatisi paljon pokkaa nimetä tällainen esimerkiksi ilkivaltaiseksi rikosilmoitukseksi. Mutta sitä pokkaa pitäisi olla juuri viranomaisilla, koska heidän tulisi suojella kansalaisia tällaisten turhien tutkintapyyntöjen tehtailijoilta.”

“Silloin kun tarpeeni asiantuntevan terapeutin avulle oli suurin, en pystynyt suorittamaan Kelan hakemukseen liittyvää esterataa. Minulla oli jopa vaikeuksia ymmärtää, miten systeemi toimii. Siellä, missä ennen sijaitsivat kognitiiviset taitoni, tuntui olevan nyt tytisevää aladobia. Sain haettua Kelan kuntoutustukea vasta, kun olin tarpeeksi hyvässä kunnossa selviytyäkseni hakemukseen vaadituista etapeista. Pistää miettimään, miten kaikkein heikoimmassa kunnossa olevat terapiaa tarvitsevat ihmiset ikinä pystyvät siihen.”

“Haluan, että oikeuslaitos alkaa nähdä, mitä laitaoikeiston trollit tekevät, ja ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin. Laajemmin: haluan, että demokratiaamme kannattelevat instituutiot tunnistavat trollauksen, häiriköinnin, kiusanteon ja maalittamisen ja ryhtyvät toimenpiteisiin, jotka estävät kyseisten instituutioiden mekanismien käyttämisen tällaisen toiminnan välineenä.”

“Olen miettinyt, että myös niin kutsuttujen oppineiden maailmassa on paljon sellaista, josta sietäisi oppia pois. Italialainen kirjailija Natalie Ginzburg kirjoittaa tekstikokoelmassa La Piccole Virtú, että raha, menestys ja erilainen suorittaminen ovat pieniä hyveitä. Lopulta eivät niin kovin tärkeitä. Suuria hyveitä ovat sellaiset, joilla ei ole rahallista arvoa. Ehdoton välittäminen. Ihmisen arvostaminen ihmisenä hänen suoritteidensa sijaan. Hän kirjoittaa myös, että palkitseminen ja rankaiseminen ovat petollisia käsitteitä, koska niin usein todelliset sankariteot jäävät palkitsematta ja kaikkein vakavimmat rikokset rankaisematta. Monesti häikäilemätön käytös palkitaan. Ei kannata odottaa palkintoa hyvästä, hän kirjoittaa, mutta silti hyvää pitää rakastaa. Miksi? Sitä ei voi selittää. Näin vain on. Filosofien vuosituhantisista ponnisteluista huolimatta tällainen ajattelu on jäänyt julkisesta puheesta lähes täysin. Hyveen käsite tuntuu pölyttyneeltä ja vanhanaikaiselta, joltain, joka jäi viimeistään 1900-luvun alkuun, sinne, missä asioiden piti ratketa lopullisesti. Täällä me koulutetut, keskiluokkaiset ihmiset kilpailemme keskenämme pienissä piireissämme emmekä kirjaimellisesti ympärillä palavasta elämästä huolimatta näe, että maailma on yhteinen eikä muuta vaihtoehtoa ole. Aivan kun me sekularisaatiokehityksen myötä olisimme perustaneet uuden uskonnon, jonka jumala olemme me itse. Se on harhaoppi. Jokainen on osa rihmastoa, syvässä ja syvällisessä riippuvuussuhteessa toisiin. Siksi ajattelen, että viime kädessä se, mitä haastattelemilleni naisille on Suomessa tapahtunut, on yhteinen asia, ja kertoo monista arvoista ja asenteista, joita ei haluttaisi myöntää olevan olemassa.”

“Me olemme eläviä olentoja, lihaa ja verta. Tarvitsemme elääksemme muita. Hoivaa ja huolenpitoa. Toisten ajattelu muokkaa ajatteluamme, toisten muisti muokkaa muistojamme. Toiset saavat meidät liikuttumaan, nauramaan, jaksamaan, ällistymään ja kiintymään. Eihän meillä ole koskaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin riippua toisistamme. Sehän on elossa olemisen ydin.”

“So along the road those flowers spread that, when touched, give down a shower of autumn rust. By every path it looks as if a ruined circus had passed and loosed a trail of ancient iron at every turning of a wheel. The rust was laid out everywhere, strewn under trees and by riverbanks and near the tracks themselves where once a locomotive had gone but went no more. So flowered flakes and railroad track together turned to moulderings upon the rim of autumm.”