Quotessence
Home / Quotes / Quote by Sima Ben

Quote by Sima Ben

“I have a proposal for you. Listen, since we’re both a bit lost and also looking to get lost for a while, let’s disappear together.”

Quote by Sima Ben

Work

Double Devotion

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Sima Ben

Browse famous quotes and profile details for Sima Ben. more

You May Also Like

“Käytävästä kuului liikettä, eikä aikaakaan ennen kuin Gary ilmestyi portaiden päähän. Hän näytti niin pirteältä ja hyväntuuliselta, että olisi voinut kuvitella olevan keskipäivä ennemmin kuin keskiyö. Hän oli pukeutunut lyhyeen, mustaan nahkatakkiin ja kapealahkeisiin, mustiin farkkuihin ja näytti juuri siltä mitä olikin – maailmanluokan rock-tähdeltä. Kun hän kääntyi minua kohti, hänen kasvoilleen levisi ilkikurinen hymy. ”Hei, en tiennytkään, että pyjama voi olla noin seksikäs.”

“Inhosin aamuja Garyn kanssa. Väistämätön ero oli aina nurkan takana, ja vaikka sillä ei tuntunut olevan hänelle mitään merkitystä, minut valtasi aina katkera pettymys ja itseinho. Olin lakannut toivomasta ja unelmoimasta. Gary ei kuulunut minun maailmaani. Hän oli laulaja valtavan suosion saavuttaneessa rock-bändissä eikä missään nimessä aikonut asettua aloilleen puhelinkaupan myyjän kanssa. Tunteiden myllerryksessä minun oli aina vaikea keksiä sanottavaa. Gary ei sitä tosin näyttänyt kaipaavankaan. Hän oli täysin uppoutunut seuraamaan tapahtumia kadulla.”

“Gary ei koskaan lakannut olemasta rock-tähti, ei edes vapaapäivinään. Hän katosi pitkäksi aikaa vessaan, selvästi huolehtimaan tukastaan, ja pukeutui mustiin, kapealahkeisiin farkkuihin, joihin kuuluvasta punaisesta vyöstä roikkui kolme erilaista ketjua. Hänen t-paitansa oli täynnä vinoittaisia, punaisia ja mustia raitoja, ja hänen kenkänsä olivat suorastaan TV:stä tutut, punaiset tennarit. Oli vaikea sanoa, oliko Gary pukeutunut ja käyttäytynyt kuin rock-laulaja jo nuoresta pitäen, vai oliko hän vain omaksunut roolinsa niin hyvin, että ei osannut siitä luopua edes vapaa-aikanaan.”

“Of course you and I are good,” she says, and then with a wicked smile that could only come from a daughter who belongs to me, she turns to Jed.
“Are you my new daddy?”
There’s groaning, there’s laughter, and then finally Jed has to interrupt and square my shoulders with the stage.
“Now for the real surprise,” he says in my ear, giving me a squeeze.
I can’t imagine what he’s got planned, but then my brain, my mind, my soul, my spirit and the air in my lungs go bye-bye, because on the stage—somehow on my little rinky-dink stage in my teeny little artist colony town—is…her.
“Um, that’s…no way. No. Way.”
Jed laughs and hugs me from behind. Way.”
I open my mouth to make a sound but nothing comes out.”