Quotessence
Home / Quotes / Quote by Charlotte Brontë

Quote by Charlotte Brontë

“Minä pelkään suurta tuulta, koska myrsky vaatii voimanponnistusta ja toimintaa, johon minä aina vaivoin antaudun, mutta yrmeä sade, sakea lumipyry tai pimeä sadekuuro vaativat vain alistumista – itsenä ja vaatteittensa hiljaista jättämistä kastumisen varaan. Palkaksi se lakaisee suurenpääkaupungin puhtaksi edessäsi, se antaa sinulle hiljaisen matkan pitkin leveitä suuria katuja, se verhoaa suuren kaupungin kuin itämaiseen lumoukseen, se tekee Villettestä Tadmorin.”

Quote by Charlotte Brontë

Work

Villette

Villette is a semi-autobiographical novel by Charlotte Brontë, published in 1853. The story follows the life of Lucy Snowe, a young woman who leaves her home in Yorkshire to pursue a career as a teacher in the fictional city of Villette. The novel explores themes of independence, love, and the search for identity, as Lucy navigates the complexities of her personal and professional life. more

Author

Charlotte Brontë

Browse famous quotes and profile details for Charlotte Brontë. more

You May Also Like

“ja niin elämässäni kaikki tuntuu tänään muuttuneen, jopa kaupunki muuttaa muotoaan ympärilläni, minä istun Paradise Placella ja katson Muistojen saliin päin ja yhtäkkiä kaikki viittaa minuun ja Cicelyyn, kaikki on metaforaa sille mitä me tunnemme, jotenkin koko kaupungista on tullut suorastaan kuin meidän elämänkokoinen sydänkäyrämme, ja minä voisin melkein kiljua siitä riemusta, haluaisin juosta aukiolle ja huutaa kaikille jotka suostuvat kuuntelemaan MINÄ RAKASTAN TÄTÄ KAUPUNKIA! MINÄ RAKASTAN TÄTÄ KAUPUNKIA! mutta niin kuin varmaan olette arvanneetkin, en aio sitä tehdä, sellainen ei aivan sovi luonteelleni”

“pidin itsestäni kun olin laiha ja ilmeetön nyt kaikki nuoruuden sentimentaalisuus vyöryy taas lävitseni mä rakastan kaikkia paitsi niitä joita vihaan mä haluan myydä veritimantteja ja kuolla viidakkoon minkä ikäinen jeesus oli kun se kuoli 2pac oli 25 se ei oo mitään mä oon jo liian vanha interreilaamaan 30 ja reppu selässä hyi vittu oliko morrissey aina noin mulkku vai tuliko siitä vasta vanhetessa tollanen onko se kulttuuriappropriaatiota vittu mikä sana jos musta tuntuu että sisälläni asuu neuroottinen juutalainen ukko joka haluaa vain syödä pastraminsa rauhassa itke suihkussa aurinkolasit päässä usher: yeah onko käteen vetämisestä jäänyt aina näin paska fiilis vai onko tääkin vain ikääntymistä en erota enää paniikkikohtauksia orgasmeista post post post alfa alfa alfa ilman puudutusta kiitos herään leikkauspöydältä veitsi vielä sisälläni olemme pahoillamme sukupolvenne oli amputoitava terveellä jalalla voit vielä hypätä benjihypyn narulla tai ilman”

“Elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa minä rakastan hitaita aamuja suurten maalattujen pintojen hiljaisuutta yöllisten valojen pirstomaa valtatietä opiskelijaneitoja joilla on housuissa latinalainen amerikka vanhoja ukkoja jotka imeskelevät sanaa kuin oopiumia pikkulapsia jotka palvovat pääskysiä minä rakastan repaleisia kirjoja lehtilukusalien vihjauksenomaista kahinaa kahviloiden onnittelevaa pöydänaluskieltä liikenteen melun kattamien puistojen häirikkökansalaisia villien voihkivien schnittkeviulujen melankolista onnea minä rakastan sinua kuin pappi joka pitää pappilastaan kynsin hampain kiinni (Alunperin: Sankareita ja silmänkääntäjiä, Kööpenhamina 1988)”