“Odonata, peto: ahmii sanoja eikä mitään niin kaunista ole kuin siipi- suonet, siipitäplät, siipien lasimosaiikki ja kivihiilikauden kaiku. Korennot kasvavat kirjaimista, tavuista kasvavat kivilinnuiksi ja lentä- vät päin kasvoja. Kivilintujen parvi, huudot kuin rakka, kuin louhos kuin obeliski. Avaan suuni lintujen tulla ja hampaiden pirstoutua. Sanat halkeavat kirjaimiksi, kirjaimet järjestyvät uuden kieliopin mukaan ja sanon: sur kerenti ker korentussur, uum, uum.” FinnishSanatSudenkorento Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet
“Myöhemmin mies ryömii sohvatyynyjen alle eikä tule pois eikä näe, että nainen työntää sudenkorennontoukan multaan ja mullasta kasvaa kotelo. Kotelosta suru, mustasiipinen korento: siivet seinästä seinään ja lento niin matala, että pitää maata lattialla kädet kylkiä vasten.” PoemFinnishSuruSudenkorento Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet
“Nainen kerää kourat täyteen heinäsirkkoja, sudenkorentoja, kunnes eksyy yhä syvemmälle yhä paremmin eksyy eikä halua pois, sillä pedot venyttelevät jäseniään ja nostavat kuonon kohti taivasta.” PoemFinnishRunoSudenkorentoEksyminenPedotHeinäsirkka Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet