“Olipa kerran tyttö, joka tahtoi olla prinsessa. Pää 100% tylliä, kahvipakettikruunu ja taukoamaton polotus: kerrokerrokuvastin kerro kuka, arvaa kuka! Herne patjan alla murenee tomuksi, mutta tyttö juoksee yöt metsiä, suutelee sammakoita ja sammakoilla kieli vatsanpohjaan saakka. Kokonaisen kesän tyttö roikottoo palmikoita vintin ikkunasta, vaikka kylän pojat kivittävät ruudut rikki. Tulee kuhmu ja tulee haava, mutta prinsessaa ei tule. Salaa tytölle kasvaa villieläinsilmät ja säikyt jalat. Silmissä villieläimet vaanivat syli täynnä marmorikuulia ja jokaisessa kuulassa tyttö, jota ei kohta ole, sillä tyttöjen aika on nopea, tyttöjen aika on villieläimen säikyt jalat.” PoemFinnishLapsuusSatuPrinsessaunelmaUnelmaTyttöys Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet