Quotessence
Home / Topics / Lapsuus Quotes

Lapsuus Quotes

Browse 14 quotes about Lapsuus.

Lapsuus Quotes

“Lapset eivät myöskään unohda niitä vuosia kun äiti ja isä riitelivät kaikki matkat mökille tai niitä öitä kun liian humalassa oleva juhlaväki lauloi aamuun asti saunan pukuhuoneessa karaokea. Heidän sieluunsa on ikuisesti tatuoituna se päivä kun toinen vanhemmista muutti pois yhteisestä kodista tai sairastui vakavasti. Lapsen muisti on lahjomaton, vaikka me aikuiset toivoisimme, ettei aivan kaikki tapahtunut olisi jättänyt jälkeä.”

“Ihmisen perusvirhe on tämä. Aina tahdotaan, että huomenna olisi paremmin kuin eilen. Jos on elänyt kurjan ja köyhän lapsuuden, tietenkin haluaa omalle lapselleen paljon hattaraa ja paikallisradiokanavia. Mutta siitäpä kasvaa pullea lapsukainen, joka ei ymmärrä hanurimusiikin päälle. Pullukan mahdollisuuksia on heikennetty. On diapeettestä, suolapeettestä ja makeutusainepeettestä.”

“Muumipappa oli ruvennut kuvaamaan lapsuuttaan. Kirjoittaessaan hän oli aina niin liikuttunut että melkein itki. Hän oli ollut erikoinen ja lahjakas lapsi, jota kukaan ei ymmärtänyt. Vanhempana hän sai osakseen yhtä vähän ymmärtämystä, ja hänen elämänsä oli kaikin puolin kauheaa. Muumipappa luki kaiken kirjoittamansa ja ajatteli, miten kaikki katuisivat lukiessaan hänen muistelmiaan. Silloin hän ilostui jälleen ja sanoi itsekseen: -Se on heille oikein!”

“En tunnistanut itseäni, kun olin hänen kanssaan. En tunnistanut innostunutta, eloisaa poikaa, joka minusta kuoriutui. En tunnistanut ohimoilleni nousevaa kuumotusta, vaikka se johtui ajatusten kiihkosta ja mielikuvituksen lennosta. Enkä enimmäkseen tunnistanut mielihyvää, jolla minut palkittiin uudesta lahjakkuudestani: kun silmät laajenivat hämmästyksestä ja ilosta ja naurusta. Syvänsinistä loistoa. Sellaisena valuuttana palkkioni sain, voisi kai sanoa.”

“Olipa kerran tyttö, joka tahtoi olla prinsessa. Pää 100% tylliä, kahvipakettikruunu ja taukoamaton polotus: kerrokerrokuvastin kerro kuka, arvaa kuka! Herne patjan alla murenee tomuksi, mutta tyttö juoksee yöt metsiä, suutelee sammakoita ja sammakoilla kieli vatsanpohjaan saakka. Kokonaisen kesän tyttö roikottoo palmikoita vintin ikkunasta, vaikka kylän pojat kivittävät ruudut rikki. Tulee kuhmu ja tulee haava, mutta prinsessaa ei tule. Salaa tytölle kasvaa villieläinsilmät ja säikyt jalat. Silmissä villieläimet vaanivat syli täynnä marmorikuulia ja jokaisessa kuulassa tyttö, jota ei kohta ole, sillä tyttöjen aika on nopea, tyttöjen aika on villieläimen säikyt jalat.”

“Siinä koko lapsuus. Sellainen se oli. Pääsin pois, mutta missään ei ovea, josta sujahtaisi uudestaan lapsuuteen, parempaan lapsuuteen, parempaan versioon. Sitä ei ole missään. Isä ei koskaan pyydä anteeksi. Ei kertaakaan. Ja sitten se kuolee. Se on nyt kuollut, on turha odotella enää mitään. Se, että on turha odotella enää mitään, on sekä ihan isosti helpottava asia että aivan surullinen juttu.”