Quotessence
Home / Topics / Ystävyys Quotes

Ystävyys Quotes

Browse 12 quotes about Ystävyys.

Ystävyys Quotes

“Aina Tuomkasen kanssa tavatessamme jatkamme niin sanotusta siitä, mihin jäimme, mutta usein minua kalvaa silti epäluulo: pidänkö häntä itsestäänselvyytenä niin kuin perheenjäsentä? Hän nyt vain on sitä: palaan hänen seurassaan johonkin sellaiseen perustilaan, johon ihminen palaa ollessaan turvassa. En vahdi itseäni ulkopuolelta enkä mieti, miten minun pitäisi olla.”

“Me olimme tehneet yhdessä ihmisen ja nähneet, kun hän kuoli. Joskus minusta tuntui, että meitä yhdisti fyysinen side, pitkä köysi Bostonista Portlandiin asti: kun hän nykäisi omassa päässään, minä tunsin sen. Se seurasi häntä kaikkialle, se seurasi minua kaikkialle, tämä loistava punos joka venyi ja kiskoi muttei koskaan katkennut, ja aina kun liikahdimme, se muistutti meitä siitä mitä emme enää milloinkaan saisi.”

“Petin luottamuksesi. Anna anteeksi. Neljä sanaa, puolitoista milligrammaa lyijyä, korkeintaan. Kahdeksassadasosa sinikantista ruutuvihkoa, jota myydään Agricolankadulla välitunnilla. Niin kevein asein murskataan muuri, jota hän on tiili tiileltä, kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta rakentanut. Hän seisoo tiilimurskan keskellä, syyttäjä, jonka on pakko luopua syyttämisestä, kuuro, jonka on pakko kuulla. Naurettava, jonka on pakko nauraa, ja naurankin, noustessani penkille ja katsoessani kauan kaipaamani kaivatun perään. Karhupuiston karhupatsaan juurella Ritva kääntyy, vilkuttaa minulle, ja kun vilkutan takaisin, on kädessäni kaikkien näkemieni elokuvien voima ja suru ja anteeksianto.”

“Kolmannella kymmenellään hän oli ajoittain luonut katseen ystäviinsä ja tuntenut niin puhdasta, syvää tyytyväisyyttä, että oli toivonut maailman heidän ympärillään yksinkertaisesti lakkaavan olemasta, ettei kenenkään heistä tarvitsisi siirtyä eteenpäin siitä hetkestä, jossa kaikki oli tasapainossa ja hänen kiintymyksensä heitä kohtaan täydellistä. Mutta niin ei tietenkään koskaan käynyt: silmänräpäystä myöhemmin kaikki oli toisin, ja hetki haihtui vähin äänin.”

“Menen Horacen luo ja puristan hänenkin kättään. En pysty sanomaan mitään, koska tunnen jollakin merkillisellä tavalla rakastavani häntä ja toivon että hän olisi isäni, eikä silloin ole helppo puhua. Hän ei sano mitään koska tietää hyvin että tällaisina hetkinä sanoilla ei ole merkitystä. Hän vain taputtaa minua olalle, ja viimeinen mitä Port Warehousesissa kuulen on Eddie Lynchin ääni kun hän sanoo miehille takaisin töihin siitä, senkin vetelä mulkkulauma.”

“Olen lukenut vierailijoiden käsitteestä, sellaisesta konseptista, jonka mukaan kaikki me olemme enemmän tai vähemmän vain vierailijoita toistemme elämässä. Jotkut vierailevat koko elämän, jotkut vain lyhyen aikaa. Minua ajatus on lohduttanut silloin, kun olen surrut niitä ihmisiä, jotka ovat päästäneet irit minusta tai joista olen itse joutunut päästämään irti.”

“En tunnistanut itseäni, kun olin hänen kanssaan. En tunnistanut innostunutta, eloisaa poikaa, joka minusta kuoriutui. En tunnistanut ohimoilleni nousevaa kuumotusta, vaikka se johtui ajatusten kiihkosta ja mielikuvituksen lennosta. Enkä enimmäkseen tunnistanut mielihyvää, jolla minut palkittiin uudesta lahjakkuudestani: kun silmät laajenivat hämmästyksestä ja ilosta ja naurusta. Syvänsinistä loistoa. Sellaisena valuuttana palkkioni sain, voisi kai sanoa.”