Quotessence
Home / Authors / Antti Holma

Antti Holma Quotes

Author

Filter quotes by topic

Famous Antti Holma Quotes

“Aina Tuomkasen kanssa tavatessamme jatkamme niin sanotusta siitä, mihin jäimme, mutta usein minua kalvaa silti epäluulo: pidänkö häntä itsestäänselvyytenä niin kuin perheenjäsentä? Hän nyt vain on sitä: palaan hänen seurassaan johonkin sellaiseen perustilaan, johon ihminen palaa ollessaan turvassa. En vahdi itseäni ulkopuolelta enkä mieti, miten minun pitäisi olla.”

“En usko siihen ylevään ajatukseen, että maalla asuu aivan yhtä älykkäitä ja kykeneviä ihmisiä kuin yliopistokaupungeissa, sanon Pasolinille, joka puuskuttaa. Mitä sisäsiittoisempi rannikkopitäjä, sitä vähemmän rokotettuja lapsia. Mitä pienempi sisämaakunta, sitä varmemmin eduskuntaan on äänestetty joku sammaltava entinen painonnostaja, jonka vanhemmat ovat serkkuja keskenään ja jonka vaalilupaus on hakata kaikki maahantunkeutujat. Vaalilauseena on, että "Patti-Tane eduskuntaan, kostoksi". Kuusi ääntä riittää valintaan suhteellisen vaalitavan ansiosta.”

“Mielestäni sedäksi muuttumisen varma merkki on se, kun kaikki alkaa tuntua liialliselta eikä nuorten puheesta enää saa mitään selvää. Varsinkin sellainen olo, että nuorten pitäisi vain rauhoittua ja nauttia elämästä, kertoo oman aseman muuttuneen niin mukavaksi, ettei arki ole enää selviämistaistelua, jota se nuorempana on enemmän tai vähemmän kaikilla, jopa hyväosaisilla.”

“Minä inhosin Janne Niemisen pyöreitä aurinkolaseja, mutta en ollut aiemmin edes tajunnut, että minullakin oli sellaiset, ne vain olivat siniset. Minä olin Janne Nieminen. Minulla oli baskerin paikalla keskijakaus, verkka-asun sijasta flanelliliivi ja poolopaita, paidan kanssa samaa kangasta olevat housut ja kokoelma pinssejä takissa, mutta kun katsoin peiliin, näin kaiketi Mark Owenin. Vasta myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että peili valehtelee taitavasti ja vain toisen ihmisen kautta voi saada itsestään varteenotettavaa tietoa.”

“Pyyhkeet näyttävät aina siltä, että ne haisevat hielle ja hiivalle eikä niitä koskaan pestä, kunnes asuntoon muuttaa nainen, joka käskee pyykätä liinavaatteet useammin, päätyäkseen vain tekemään sen lopulta itse. Vaikka tasa-arvo olisi edennyt kuinka pitkälle maailmassa, pyyhkeiden peseminen jää usein naisten harteille siitä syystä, ettei miehiä ollenkaan haittaa pyyhkiä itseään oman kullinsa hajuisella pellavalumpulla.”

“Viereisen pöydän ääressä lippalakkipäinen äijä kättelee myyjää, ja hänen kauppakeskukseen poistuessaan ehdin nähdä, kuinka koira jolkottaa hänen rinnalleen jostain. Olisi ihanaa olla hänen kaltaisensa ukkeli, joka hoitelee hommansa ja tietokoneensa ja elämänsä näppärästi ja ahdistumatta ja jota koiratkin seuraavat komentamatta.”

“Minä en halua olla tavallisten ihmisten keskellä. Minä en halua olla tavallinen ihminen, minä haluan olla bisnesihminen. Rakastan verhoa, kun se vedetään. Ele on niin törkeä, napakka ja tehokas. Suih, sinne jäitte te possut, täällä istuvat tärkeät ihmiset. Minä haluaisin kuljettaa sitä verhoa mukanani läpi elämäni ja vetää sitä kiinni itseni ja muiden väliin: suih vain verhon taakse jäisivät juntit, natsit, huutajat ja hirviöt, tällä toisella puolella on rauha ja kohteliaisuus.”

“Minä olin opetellut olemaan yksin eikä mikään ollut minulle helpompaa. Se johtui vain siitä, ettei ollut mitään mihin olisin yksinäisyyttäni verrannut, samoin kuin minulla ei ole koskaan ollut heroiinivieroitusoireita, koska en ole kokeillut heroiinia. Ensimmäinen asia, jonka rakkaudesta opin, oli siis polttava yksinäisyys, jota nykyisin kärsin aina, kun et ole saatavilla. Se on sietämätöntä. Saatan leikkiä ajatuksella, että olisin villi ja vapaa, voisin itse päättää, minne menen ja missä aikataulussa, että minun ei tarvitsisi kysyä sinun mielipidettäsi tai menojasi, mutta sitten säikähdän ajatusleikkiäni kuin vanhemmastaan eksynyt lapsi kaupassa: entä jos et olisikaan olemassa.”

“Olen lukenut vierailijoiden käsitteestä, sellaisesta konseptista, jonka mukaan kaikki me olemme enemmän tai vähemmän vain vierailijoita toistemme elämässä. Jotkut vierailevat koko elämän, jotkut vain lyhyen aikaa. Minua ajatus on lohduttanut silloin, kun olen surrut niitä ihmisiä, jotka ovat päästäneet irit minusta tai joista olen itse joutunut päästämään irti.”