Quotessence
Home / Quotes / Quote by Antti Holma

Quote by Antti Holma

Work

Kaikki elämästä

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Antti Holma

Browse famous quotes and profile details for Antti Holma. more

You May Also Like

“Notkuvalla, ruosteista peräkärryä muistuttavalla lavalla oli alkamassa jonkinlainen konsertti. Nuhaiset pitkätukkaiset pojat virittelivät soittimiaan. Antti katseli heitä turvallisen välimatkan päästä, suuren koivun varjoista. Hän nojasi puun röpelöiseen runkoon ja syötti metrilakua suuhunsa. Poikien löysät, hihoista käärityt flanellipaidat liehuivat tuulessa, laiskuuden ja muiden paheiden puolesta liputtaen.”

“– Tota... Antti sanoi ja rykäisi. – Mä oon miettinyt, että onko tää nyt niin kuin seurustelua. Hän tunsi itsensä idiootiksi, mutta oli parempi olla idiootti kuin hiljaa. – En mä tiedä, tyttö sanoi. – Pitää miettiä. En tiedä ollaanko me oikeat toisillemme. Tyhjyys, ammottava tyhjyys aukesi Antin sisälle. Hän ei käsittänyt, miten hän ei muka olisi ollut oikea. Mitä se tarkoitti? Kuka sitten oli oikea? Mitä häneltä puuttui? Missä hän voisi harjoitella olemaan oikea? – Niin, hän sanoi. – Mä ymmärrän. Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt. Mutta aina kun ei missään tapauksessa ymmärretä, sanotaan "mä ymmärrän". Tai ainakin Antti sanoi.”

“There are those of us who learn to live completely in the moment. For such people the Past vanishes and the future loses meaning. There is only the Present, which means that two of the three Aalim are surplus to requirements. And then there are those of us who are trapped in yesterdays, in the memory of a lost love, or a childhood home, or a dreadful crime. And some people live only for a better tomorrow; for them the past ceases to exist”

“Ja se pyöri tuo pallo, ja sen mukana kiersivät yhtä pirun viuhakkaa ihmiset ja hevoset, kissat ja pässit, mehtikanat ja petäjät, pilvenpiirtäjät ja pellavaloukut, rautatiet ja hauet ja matikat, kunnanvaltuustot ja muikkunuotat ja siinä oli vaikka minkälaista porukkaa ja häntäsakkia. Siinä ne mennä suhahtelivat rinta rinnan hullut ja hyvätapaiset, halvat ja aatelismiehet, köyhät ja rikkaat, porvarit, talonjussit ja työmiehet, siinä piirrättelivät kulkusällit ja suurlähettiläät, kadunlakaisijat ja keisarismiehet, eikä kukaan päässyt eroon toisistaan, ei kellään ollut asiaa hyvin kauas tanteresta.”

“Oliko Mr Bones enkeli, joka oli jäänyt vangiksi koiranruumiiseen? Siltä Willystä tuntui. Tehtyään kahdeksantoista kuukauden ajan hyvin läheisiä ja tarkkoja havaintoja hän oli siitä varma. Miten muuten selittyisi se taivaallinen sanaleikki, joka kaikui hänen korvissaan päivin ja öin? Sanoman tulkitsemiseksi ei tarvinnut kuin hiukan järjestellä kirjaimia uudelleen. Voisiko mikään olla ilmeisempää? Koira, dog, ja mitä seuraavaksi tuli? God, Jumala, koko totuus. Yhdellä vaatimattomimmista olennoista oli nimensä kautta yhteys kaikkein korkeimpaan, Luojaan.”