Quotessence
Home / Quotes / Quote by Antti Holma

Quote by Antti Holma

“Pyyhkeet näyttävät aina siltä, että ne haisevat hielle ja hiivalle eikä niitä koskaan pestä, kunnes asuntoon muuttaa nainen, joka käskee pyykätä liinavaatteet useammin, päätyäkseen vain tekemään sen lopulta itse. Vaikka tasa-arvo olisi edennyt kuinka pitkälle maailmassa, pyyhkeiden peseminen jää usein naisten harteille siitä syystä, ettei miehiä ollenkaan haittaa pyyhkiä itseään oman kullinsa hajuisella pellavalumpulla.”

Quote by Antti Holma

Work

Kaikki elämästä

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Antti Holma

Browse famous quotes and profile details for Antti Holma. more

You May Also Like

“Viereisen pöydän ääressä lippalakkipäinen äijä kättelee myyjää, ja hänen kauppakeskukseen poistuessaan ehdin nähdä, kuinka koira jolkottaa hänen rinnalleen jostain. Olisi ihanaa olla hänen kaltaisensa ukkeli, joka hoitelee hommansa ja tietokoneensa ja elämänsä näppärästi ja ahdistumatta ja jota koiratkin seuraavat komentamatta.”

“Minä en halua olla tavallisten ihmisten keskellä. Minä en halua olla tavallinen ihminen, minä haluan olla bisnesihminen. Rakastan verhoa, kun se vedetään. Ele on niin törkeä, napakka ja tehokas. Suih, sinne jäitte te possut, täällä istuvat tärkeät ihmiset. Minä haluaisin kuljettaa sitä verhoa mukanani läpi elämäni ja vetää sitä kiinni itseni ja muiden väliin: suih vain verhon taakse jäisivät juntit, natsit, huutajat ja hirviöt, tällä toisella puolella on rauha ja kohteliaisuus.”

“Joidenkin kanssa keskusteleminen vain on hankalaa – useimmiten nämä ihmiset ovat miehiä. Minulla on aiheesta ihan Teoriakin. Monet miehet sairastuvat vanhetessaan testosteroniautismiin, ja se ilmenee sosiaalisen älykkyyden ja kommunikaatiotaitojen katoamisena. Se myös vaikeuttaa ajatusten muotoilemista. Tämän Vaivan uhriksi joutunut Mies muuttuu vaiteliaaksi, on kuin hän olisi koko ajan omissa mietteissään. Häntä vetävät puoleensa lähinnä erilaiset Työkalut ja laitteet. Hän on kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja kuuluisuuksien elämäkerroista, varsinkin poliitikkojen ja pahantekijöiden. Kyky lukea romaaneja katoaa häneltä lähes kokonaan, sillä testosteroniautismi vaikeuttaa henkilöhahmojen psykologian ymmärtämistä.”

“Borosin läsnäolo palautti mieleeni, millaista on asua jonkun kanssa. Miten vaivaannuttavaa se on. Miten se sekoittaa ajatukset ja herpaannuttaa tarkkaavaisuuden. Miten toinen Ihminen alkaa ärsyttää, ei edes siksi, että tekisi jotakin ärsyttävää, vaan ihan pelkästään siksi, että on. Kun Boros lähti aamulla ulos, siunasin ihanaa yksinäisyyttäni. Mietin, miten jotkut saattoivat elää jopa vuosikymmeniä toisen kanssa jossakin pienessä tilassa. Nukkua samassa sängyssä, hönkiä toisen päälle ja unessa töniä toista vahingossa.”

“Notkuvalla, ruosteista peräkärryä muistuttavalla lavalla oli alkamassa jonkinlainen konsertti. Nuhaiset pitkätukkaiset pojat virittelivät soittimiaan. Antti katseli heitä turvallisen välimatkan päästä, suuren koivun varjoista. Hän nojasi puun röpelöiseen runkoon ja syötti metrilakua suuhunsa. Poikien löysät, hihoista käärityt flanellipaidat liehuivat tuulessa, laiskuuden ja muiden paheiden puolesta liputtaen.”

“– Tota... Antti sanoi ja rykäisi. – Mä oon miettinyt, että onko tää nyt niin kuin seurustelua. Hän tunsi itsensä idiootiksi, mutta oli parempi olla idiootti kuin hiljaa. – En mä tiedä, tyttö sanoi. – Pitää miettiä. En tiedä ollaanko me oikeat toisillemme. Tyhjyys, ammottava tyhjyys aukesi Antin sisälle. Hän ei käsittänyt, miten hän ei muka olisi ollut oikea. Mitä se tarkoitti? Kuka sitten oli oikea? Mitä häneltä puuttui? Missä hän voisi harjoitella olemaan oikea? – Niin, hän sanoi. – Mä ymmärrän. Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt. Mutta aina kun ei missään tapauksessa ymmärretä, sanotaan "mä ymmärrän". Tai ainakin Antti sanoi.”

“There are those of us who learn to live completely in the moment. For such people the Past vanishes and the future loses meaning. There is only the Present, which means that two of the three Aalim are surplus to requirements. And then there are those of us who are trapped in yesterdays, in the memory of a lost love, or a childhood home, or a dreadful crime. And some people live only for a better tomorrow; for them the past ceases to exist”