Quotessence
Home / Quotes / Quote by Antti Holma

Quote by Antti Holma

“Huomaan ajattelevani tilallisten kokojen sijasta ajallisia mittakaavoja, katson ystävääni ison tien toiselta puolen ja näen lapsen, josta yhtäkkiä on tullut isä.”

Quote by Antti Holma

Work

Kaikki elämästä

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Antti Holma

Browse famous quotes and profile details for Antti Holma. more

You May Also Like

“En tunnistanut itseäni, kun olin hänen kanssaan. En tunnistanut innostunutta, eloisaa poikaa, joka minusta kuoriutui. En tunnistanut ohimoilleni nousevaa kuumotusta, vaikka se johtui ajatusten kiihkosta ja mielikuvituksen lennosta. Enkä enimmäkseen tunnistanut mielihyvää, jolla minut palkittiin uudesta lahjakkuudestani: kun silmät laajenivat hämmästyksestä ja ilosta ja naurusta. Syvänsinistä loistoa. Sellaisena valuuttana palkkioni sain, voisi kai sanoa.”

“Olipa kerran tyttö, joka tahtoi olla prinsessa. Pää 100% tylliä, kahvipakettikruunu ja taukoamaton polotus: kerrokerrokuvastin kerro kuka, arvaa kuka! Herne patjan alla murenee tomuksi, mutta tyttö juoksee yöt metsiä, suutelee sammakoita ja sammakoilla kieli vatsanpohjaan saakka. Kokonaisen kesän tyttö roikottoo palmikoita vintin ikkunasta, vaikka kylän pojat kivittävät ruudut rikki. Tulee kuhmu ja tulee haava, mutta prinsessaa ei tule. Salaa tytölle kasvaa villieläinsilmät ja säikyt jalat. Silmissä villieläimet vaanivat syli täynnä marmorikuulia ja jokaisessa kuulassa tyttö, jota ei kohta ole, sillä tyttöjen aika on nopea, tyttöjen aika on villieläimen säikyt jalat.”

“Siinä koko lapsuus. Sellainen se oli. Pääsin pois, mutta missään ei ovea, josta sujahtaisi uudestaan lapsuuteen, parempaan lapsuuteen, parempaan versioon. Sitä ei ole missään. Isä ei koskaan pyydä anteeksi. Ei kertaakaan. Ja sitten se kuolee. Se on nyt kuollut, on turha odotella enää mitään. Se, että on turha odotella enää mitään, on sekä ihan isosti helpottava asia että aivan surullinen juttu.”

“... toxic derivatives were underpinned by toxic economics, which, in turn, were no more than motivated delusions in search of theoretical justification; fundamentalist tracts that acknowledged facts only when they could be accommodated to the demands of the lucrative faith. Despite their highly impressive labels and technical appearance, economic models were merely mathematized versions of the touching superstition that markets know best, both at times of tranquility and in periods of tumult.”