Quotessence
Home / Quotes / Quote by Leena Krohn

Quote by Leena Krohn

Work

Älä lue tätä kirjaa: kertomuksia keskenkasvuisille

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Leena Krohn

Browse famous quotes and profile details for Leena Krohn. more

You May Also Like

“Viikkokausia on teerien kuherrus väreillyt rämeillä ja lammenjäillä, väreillyt yhtä kevytmielisesti kuin auringon lämmittämä ilma jokiahteilla tai latojen pärekatoilla jäkkiheinäisen niityn reunassa. Sillä keväthän nyt on, koivuilla hennonvihreät harsot ja kuulaat illat täynnä käen kukuntaa. Luhdalta kuovin huuto, salojärveltä telkän narahdus. Yksi lämmin sade, niin jopa korpilahdekkeet tulvahtaisivat täyteen muuraimen valkeita kukkia. Ja mahla alkaa virrata metsän puissa, sehän tiedetään. Kylmän talven ne ovat jäisinä nököttäneet kankailla, nyt alkaa elämä. Vesi ja mainiot ravintoaineet kiertelevät suurten petäjäin suonissa.”

“Yö oli erittäin kaunis. Näkyi tähteä ja kuuta. Ilman henki oli lämmin. Mistä kaukaa lie tullutkaan, joka tapauksessa kaakosta päin kävi tuuli. Ja vesi liplatti ja kaislikko kahisi ja yön linnut ääntelivät. Syysyön tuoksut olivat rehevät. Luonto oli kesän mittaan kasvattanut monen moista mäskiä, joka nyt odotti lakastumistaan ja märkänemistään.”

“Modernin tekniikan ytimessä muhii tehostuminen itsetarkoituksena, suorastaan pakkomielteenä. Tehostuminen jollakin erikoisalalla ei kysy, säilyykö kokonaisuuden mielekkyys. Jokaisen teknisen muutoksen kohdalla meidän tulisi ensin kysyä, miten muutos palvelee kokonaisuuden mielekkyyttä ja eloisuutta, ja sitä ykseyttä, mistä mielekkyys ja eloisuus nousee. Jos kysymystä ei esitetä, muuttuu erikoisalan tekninen tehostaminen itsetarkoitukseksi, ja kokonaisuuden mielekkyys vaarantuu. Tämä kysymys on esitettävä myös uuden »vihreän tekniikan» kohdalla. Kysymys on itse asiassa ikivanha ja esiintyy jo ainakin vanhassa taolaisessa kirjallisuudessa. Ympäristöajattelussa – paremmin: luontoajattelussa – ei siis oikeastaan ole kyse luonnonsuojelusta, vaan siinä etsitään elämänmuotoa, missä ihmisen kokemus ei koteloidu irti lähiluonnosta ja siten vaaranna sitä. Luonnonsuojelu on hätätoimenpide ja toteutuu tuhon aiheuttajan ehdoilla. Luontoajattelu etsii elämänmuotoa, missä ei synny tilaisuutta ja tarvetta (kyynisesti: missä ihminen ei pysty) luonnon kohtuuttomaan hyödyntämiseen ja kuormittamiseen, ja missä kysymystä luonnon suojelemisesta ei edes synny. Jos luontoa on suojeltava, on ajattelu jo teknistynyt, kokemus koteloitunut ja kokemuksen eloisuus menetetty.”