Quotessence
Home / Quotes / Quote by Leena Vilkka

Quote by Leena Vilkka

Work

Eläinten tietoisuus ja oikeudet: Kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Leena Vilkka

Browse famous quotes and profile details for Leena Vilkka. more

You May Also Like

“Ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartren mukaan helvetti on toiset ihmiset, jolla hän lienee viitannut siihen, että muilla on valtaa määrittää sitä, millaisena me itsemme näemme. Onneksi toiset ihmiset voivat olla myös taivas. He pystyvät heijastamaan myös kaiken sen kauniin mitä minussa on, senkin, josta en itse ehkä ollut tietoinen.”

IhmisetIhmisyysIhmissuhteet
Book:Minä näen sinut - arvostuksen psykologiaa
Create image

“Kioskimiehen parhain tuntomerkki on, että hän istuu kaiket päivät kioskilla, juo pilsneriä tai muita virvoitusjuomia ja venyy kaiteeseen nojaten ja liikennettä tarkkaillen aamuvarhaisesta iltamyöhään vartiopaikallaan. Tupakka lerpottaa alaspäin hänen suupielessään ja lakki on silmillä. Ystäviään hän tervehtii nostamalla etusormensa pystyyn tai huutamalla: - Minnepä nyt menet? Jos hänellä on joku työhomma, niin se on totisesti leipävirka, vastenmielinen välttämättömyys varsinaisen kutsumustehtävän ohella.”

IhmisetLuonteenpiirteetPilakuvat
Book:Ihmisten puheet
Create image

“Heidän naurunrykätyksensä oli jotain aivan tavatonta. Se sai alkunsa aivan joutavasta, se jatkui, se kesti, se nousi ja laski, eikä se loppunut hetkeksikään. Se oli kuin rokkapadan ruplatus, se oli kuin nesteen pulpatus pullossa, se oli kuin kaukainen sammakon kurnutus tai kerman hyrske kirnussa. Se oli kuin pienen pojan nenä, joka vetää voimakkaalla imuliikkeellä räkää ylähuulensa päältä takaisin sieraimiin koskaan siinä lopullisesti onnistumatta. Ja he nauroivat, he hyrisivät ja kikattivat, rykättivät ja supattelivat, hahattivat ja hihittivät, yskivät ja voihkivat voipuneina. He melkein ylittivät tehossa juopuneen miesjoukon seinäntakais-iltapuhde-hörhötyksen.”

IhmisetNauru
Book:Ihmisten puheet
Create image

“Järvi tyyntyy hiljalleen. On rauhaisaa, hyönteiset vain surisevat kuusissa. On kuin suuri käsi sivelisi viileän pehmeästi maata, että se nukkuisi. Auringon viimeiset säteet valaisevat kirkon ristiä, punaisia tiilikattoja ja valkeiksi maalattuja talonseiniä. Jossakin ikkunassa leimahtelee niin kuin sisällä olisi tuli irti. Tuolla alhaalla he elävät, riemuitsevat ja kärsivät, riitelevät kansantulosta, kunniasta ja arvojärjestyksestä, siellä he juoruavat, kadehtivat ja rakastavat. Pieni soma asutuskeskus, joka häviää näkyvistä kun nostaa käden sen eteen.”

ElämäIhmisetMaailma
Book:Siintävät vuoret
Create image