“Hän joka oli tavallisesti onnekas, unohti kerran levittää siipensä ja putosi. Hän ajatteli leijumista, ajatteli, käy hassusti. Ryhtyi laskeutumaan. Siivet supussa kuopan pohjalle, onnekkaasti kyllä hän tupsahti, ravistei heinät päältään, keräsi luut kainaloonsa, kiipesi portaat, avasi oven ja rojahti lattialle. Hei, hän huusi, jostain tippuu verta rinnuksilleni. Jollekin on sattunut onnettomuus, huusi, samalla kun aukoi epäuskoisena silmiään ja huomasi ettei nähnyt mitään muuta kuin sinistä, taivaansinistä. Kuin äidin kesäleninki kamalan kauan sitten. Hän ajatteli tulinko vahingossa vaatekomeroon, että olenko minä minun vai jonkun muun silmillä näkemättä tässä, missä olen, niinkin hän ajatteli. Huhuu hän huusi, missä kaikki olettekaan juuri tällä hetkellä, kun jotain aivan ihmeellistä tapahtuu.”
Quote by Helka-Maria Kinnunen
Book:Minä olen pamfletti
Work
Minä olen pamfletti
Browse quotes and source details for this work. more
Author
You May Also Like
Source: Mitä ei ollut
Source: Keskiyön enkelit
Source: Kultaiset tikapuut
“suonieni pimeys tunkee esiin, silmistäni, korvistani, suustani navastani”
Source: Pitkät hyvästit
“Taivas: kylmä Maa: kylmä Minä: harhautunut niiden väliin”
Source: Pitkät hyvästit
“4. KOHTAUS Autossa miellyttävä tuoksu: aurinko on lämmittänyt tekstiilejä. (Tennis-ruonosta kohta)”
Source: Runoja
“Zāles nomiršana ir klusa nomiršana - neviens nav dzirdējis, ka zāle kliedz...”
Source: Joku menee aina ensin
Source: Prinsessalaulu