“Hän tuli luokseni varhain aamulla eräänä päivänä sateen jälkeen, yö oli kastellut lakanoita (sinä minua häntä) tuollaista pientä poikaa voisin rakastaa; vein pikkuauton hänen kädestään olen kovempaa kuin valoa poika nauroi, poika kuin lepakko kun juoksin päin ovia, näkö sumeni mutta vatsaa kouri valtava onni.” FinnishRunoOnniPoika Book:Sinun osasi eivät liiku Source: Sinun osasi eivät liiku