Quotessence
Home / Quotes / Quote by Heidi Liehu

Quote by Heidi Liehu

“yksi oli jäänyt auton alle yhtä vahingossa ammuttu yksi oli löydetty huumattuna nurkkaan käpertyneenä keskuspankista yksi takertunut tavaratalon liukuportaisiin yksi löydetty pylvääseen köytettynä yliopistolta kaikki ne hoidettiin ja päästettiin vapauteen mutta kukaan ei uskonut niitä jotka kertoivat pelastaneensa enkelin”

Quote by Heidi Liehu

Create image

Author

Heidi Liehu

Browse famous quotes and profile details for Heidi Liehu. more

You May Also Like

“tärkeämpää on puhua maailman tilasta kuin minusta minä olen joku vanha nainen ja kuolen kohta sataa lunta mitä olinkaan sanomassa niin että maailma se on pelastettava sillä lapset kasvavat eivätkä halua heti kuolla vaan elää elellä kasvattaa omat lapset ja puutarnan niin ehkä jopa puutarhankin senkin takia maailma on tärkeä ajatella eikä vain ajatella ei tosiaan vaan päättää viimeinkin mitä tehdään miten pelastetaan maailma meret ilma puutarhat niiden villit eläimet vilja lämmön lähteet suoja miten turva valo suoja kaikelle elolliselle ja sillekin mikä ei elä on pelkästään olemassa”

ElämäRunoIhmisetMaailma
Book:Minä olen pamfletti
Create image

“Hän joka oli tavallisesti onnekas, unohti kerran levittää siipensä ja putosi. Hän ajatteli leijumista, ajatteli, käy hassusti. Ryhtyi laskeutumaan. Siivet supussa kuopan pohjalle, onnekkaasti kyllä hän tupsahti, ravistei heinät päältään, keräsi luut kainaloonsa, kiipesi portaat, avasi oven ja rojahti lattialle. Hei, hän huusi, jostain tippuu verta rinnuksilleni. Jollekin on sattunut onnettomuus, huusi, samalla kun aukoi epäuskoisena silmiään ja huomasi ettei nähnyt mitään muuta kuin sinistä, taivaansinistä. Kuin äidin kesäleninki kamalan kauan sitten. Hän ajatteli tulinko vahingossa vaatekomeroon, että olenko minä minun vai jonkun muun silmillä näkemättä tässä, missä olen, niinkin hän ajatteli. Huhuu hän huusi, missä kaikki olettekaan juuri tällä hetkellä, kun jotain aivan ihmeellistä tapahtuu.”

Runo
Book:Minä olen pamfletti
Create image

“Nämä lakanat ovat sinisiä, mutta eivät mitään käärinliinoja. Keuhkoni kohoilevat niiden alla kuin vuoret, ne jymisevät hiljaa, sydän jymisee. Hengitän kuin ilma tietäisi mitä sen on tehtävä pitääkseen minut olemassa, sisäelimeni ovat salaliitossa keskenään. Voisin keskeyttää lauluni, voisin sanoa sanojen ohi. Voisin seurata maailman neuroottista rytmiä enemmän säälien, kauempaa, mutta haluan lyödä sitä; se nauttii silmin nähden ja herää. Kättelen sitä. Avaan sen sinistyneen suun ja suutelen sen kokonaan auki. Otan sen syliini, se painautuu siihen onnellisena kyyryssä kuin olisi odottanut minua, hellin sen henkiin, se on minun.”

RunoIhmisyysTunne
Book:Mitä ei ollut
Create image