Quotessence
Home / Authors / Veikko Huovinen Books

Veikko Huovinen Books

Author

Rasvamaksa

A source page for quotes linked to Veikko Huovinen.

0 quotes

Lampaansyöjät

A source page for quotes linked to Veikko Huovinen.

0 quotes

Ihmisten puheet

A source page for quotes linked to Veikko Huovinen.

0 quotes

Veitikka

A source page for quotes linked to Veikko Huovinen.

0 quotes

Kuikka

A source page for quotes linked to Veikko Huovinen.

0 quotes

Kylän koirat

A source page for quotes linked to Veikko Huovinen.

0 quotes

Talvituristi

A source page for quotes linked to Veikko Huovinen.

0 quotes

Related Quotes

“Voiko ihminen mistään nauttia niin paljon kuin Haaparantaan menosta elokuun lopulla. Se on leppoisuuden huippu, se on täyttymyksen kulminaatiopiste, se on kerrassa mukavaa. Sitä vain lähdetään tallustelemaan Suomen rannasta ohi tullirakennuksen. Suomalaiselle tullimiehelle korkeintaan huikataan, että taas ollaan marihuanalastissa menossa Ruotsin luppasilmiä rauhoittamaan. Terve.”

“Jokaisessa kansassa on suuri joukko seikkailumielisiä hölmöjä, jotka vainuavat hartaasti, mistä maailman kolkasta löytyisi käyteaine mellakoille ja levottomalle elämälle. He ovat sokeita sille mikä on parasta heidän vanhemmissaan - ja uskallettakoon sanoa mikä on parasta - nimittäin vanhempien väsynyt äreys, ainaiset varoitukset, huolehtiminen lasten tulevaisuudesta, jankkaavat elämänohjeet, uhkailut vastoinkäymisistä, kehotukset ahkeruuteen ja opiskeluun, arkipäiväinen elämä ja sellaiset kansanomaiset, perinteelliset tietämykset, kuin "useampi päivä kuin makkara" ja "vielä se routa porsaan kotiin ajaa".”

“Ja se pyöri tuo pallo, ja sen mukana kiersivät yhtä pirun viuhakkaa ihmiset ja hevoset, kissat ja pässit, mehtikanat ja petäjät, pilvenpiirtäjät ja pellavaloukut, rautatiet ja hauet ja matikat, kunnanvaltuustot ja muikkunuotat ja siinä oli vaikka minkälaista porukkaa ja häntäsakkia. Siinä ne mennä suhahtelivat rinta rinnan hullut ja hyvätapaiset, halvat ja aatelismiehet, köyhät ja rikkaat, porvarit, talonjussit ja työmiehet, siinä piirrättelivät kulkusällit ja suurlähettiläät, kadunlakaisijat ja keisarismiehet, eikä kukaan päässyt eroon toisistaan, ei kellään ollut asiaa hyvin kauas tanteresta.”

“Viikkokausia on teerien kuherrus väreillyt rämeillä ja lammenjäillä, väreillyt yhtä kevytmielisesti kuin auringon lämmittämä ilma jokiahteilla tai latojen pärekatoilla jäkkiheinäisen niityn reunassa. Sillä keväthän nyt on, koivuilla hennonvihreät harsot ja kuulaat illat täynnä käen kukuntaa. Luhdalta kuovin huuto, salojärveltä telkän narahdus. Yksi lämmin sade, niin jopa korpilahdekkeet tulvahtaisivat täyteen muuraimen valkeita kukkia. Ja mahla alkaa virrata metsän puissa, sehän tiedetään. Kylmän talven ne ovat jäisinä nököttäneet kankailla, nyt alkaa elämä. Vesi ja mainiot ravintoaineet kiertelevät suurten petäjäin suonissa.”

“Yö oli erittäin kaunis. Näkyi tähteä ja kuuta. Ilman henki oli lämmin. Mistä kaukaa lie tullutkaan, joka tapauksessa kaakosta päin kävi tuuli. Ja vesi liplatti ja kaislikko kahisi ja yön linnut ääntelivät. Syysyön tuoksut olivat rehevät. Luonto oli kesän mittaan kasvattanut monen moista mäskiä, joka nyt odotti lakastumistaan ja märkänemistään.”

“Kioskimiehen parhain tuntomerkki on, että hän istuu kaiket päivät kioskilla, juo pilsneriä tai muita virvoitusjuomia ja venyy kaiteeseen nojaten ja liikennettä tarkkaillen aamuvarhaisesta iltamyöhään vartiopaikallaan. Tupakka lerpottaa alaspäin hänen suupielessään ja lakki on silmillä. Ystäviään hän tervehtii nostamalla etusormensa pystyyn tai huutamalla: - Minnepä nyt menet? Jos hänellä on joku työhomma, niin se on totisesti leipävirka, vastenmielinen välttämättömyys varsinaisen kutsumustehtävän ohella.”

“Heidän naurunrykätyksensä oli jotain aivan tavatonta. Se sai alkunsa aivan joutavasta, se jatkui, se kesti, se nousi ja laski, eikä se loppunut hetkeksikään. Se oli kuin rokkapadan ruplatus, se oli kuin nesteen pulpatus pullossa, se oli kuin kaukainen sammakon kurnutus tai kerman hyrske kirnussa. Se oli kuin pienen pojan nenä, joka vetää voimakkaalla imuliikkeellä räkää ylähuulensa päältä takaisin sieraimiin koskaan siinä lopullisesti onnistumatta. Ja he nauroivat, he hyrisivät ja kikattivat, rykättivät ja supattelivat, hahattivat ja hihittivät, yskivät ja voihkivat voipuneina. He melkein ylittivät tehossa juopuneen miesjoukon seinäntakais-iltapuhde-hörhötyksen.”

“Järvi tyyntyy hiljalleen. On rauhaisaa, hyönteiset vain surisevat kuusissa. On kuin suuri käsi sivelisi viileän pehmeästi maata, että se nukkuisi. Auringon viimeiset säteet valaisevat kirkon ristiä, punaisia tiilikattoja ja valkeiksi maalattuja talonseiniä. Jossakin ikkunassa leimahtelee niin kuin sisällä olisi tuli irti. Tuolla alhaalla he elävät, riemuitsevat ja kärsivät, riitelevät kansantulosta, kunniasta ja arvojärjestyksestä, siellä he juoruavat, kadehtivat ja rakastavat. Pieni soma asutuskeskus, joka häviää näkyvistä kun nostaa käden sen eteen.”

“Maailmassa on tänään kylliksi hitlereitä, ja heitä on paljon sielläkin, missä ilmoitetaan vihattavan Hitleriä ja fasismia kaikkein raivokkaimmin. Hitleriä on kaikessa ja kaikkialla, ydinaseissa, sotilasliittoutumissa, tykeissä, napalmpommeissa, pienten kansojen alistamisessa, henkilökohtaisten vapauksien rajoittamisessa, sensuurissa, kirjailijoiden ja taiteilijoiden vainossa, mielettömässä varustautumisessa ja asekaupassa. Hitler elää!”