Quotessence
Home / Quotes / Quote by Jenny Offill

Quote by Jenny Offill

“Venäjän, Syyrian ja Yhdysvaltain johtajat kiistelevät siitä, kuka saa parhaiten kiinni rikollisia. YK:n pääsihteeri päättää panna johtajat testiin. Hän päästää kaniinin metsään ja kehottaa miehiä pyydystämään sen. Amerikkalaisten tiimi lähtee metsään. He sijoittavat eläinilmiantajia eri puolille metsää. He kuulustelevat kaikkia kasvi- ja kivikuntaan kuuluvia todistajia. Kolmen kuukauden tiiviin tutkinnan jälkeen he ilmoittavat, että kaniineja ei ole olemassa. On Syyrian tiimin vuoro mennä metsään. Kun kahdessa viikossa ei löydy yhtään johtolankaa, syyrialaiset polttavat metsän ja kaiken sen mukana, myös kaniinin. Se oli vaarallinen kapinallinen, he kirjoittavat raporttiinsa. Venäjän tiimi lähtee metsään viimeisenä. He ilmestyvät kahden tunnin kuluttua mukanaan pahoin piesty karhu. Karhu mylvii: "Hyvä on! Myönnetään! Olen kaniini! Olen kaniini!"”

Quote by Jenny Offill

Book:Weather
Create image

Work

Weather

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Jenny Offill
Jenny Offill

Jenny Offill is an American novelist born in 1968. Her works are known for their unique sense of humor and profound insights into the complexities of modern life. Her novel 'Department of Speculation' won the National Book Award in the United States in 2016. more

You May Also Like

“Minä inhosin Janne Niemisen pyöreitä aurinkolaseja, mutta en ollut aiemmin edes tajunnut, että minullakin oli sellaiset, ne vain olivat siniset. Minä olin Janne Nieminen. Minulla oli baskerin paikalla keskijakaus, verkka-asun sijasta flanelliliivi ja poolopaita, paidan kanssa samaa kangasta olevat housut ja kokoelma pinssejä takissa, mutta kun katsoin peiliin, näin kaiketi Mark Owenin. Vasta myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että peili valehtelee taitavasti ja vain toisen ihmisen kautta voi saada itsestään varteenotettavaa tietoa.”

HuumoriIhmisetItsereflektioMinäkäsitys
Book:Kaikki elämästä
Create image

“It was almost a mystical experience. I do not know how else to put it. My mind outran time as he neared, and it was as though I had an eternity to ponder the approach of this man who was my brother. His garments were filthy, his face blackened, the stump of his right arm raised, gesturing anywhere. The great beast that he rode was striped, black and red, with a wild red mane and tail. But it really was a horse, and its eyes rolled and there was foam at its mouth and its breathing was painful to hear. I saw then that he wore his blade slung across his back, for its haft protruded high above his right shoulder. Still slowing, eyes fixed upon me, he departed the road, bearing slightly toward my left, jerked the reins once and released them, keeping control of the horse with his knees. His left hand went up in a salute-like movement that passed above his head and seized the hilt of his weapon. It came free without a sound, describing a beautiful arc above him and coming to rest in a lethal position out from his left shoulder and slanting back, like a single wing of dull steel with a minuscule line of edge that gleamed like a filament of mirror. The picture he presented was burned into my mind with a kind of magnificence, a certain splendor that was strangely moving. The blade was a long, scythe like affair that I had seen him use before. Only then we had stood as allies against a mutual foe I had begun to believe unbeatable. Benedict had proved otherwise that night. Now that I saw it raised against me I was overwhelmed with a sense of my own mortality, which I had never experienced before in this fashion. It was as though a layer had been stripped from the world and I had a sudden, full understanding of death itself.”

DeathTimeMysticismSatori
Book:The Guns of Avalon
Create image

“Pyyhkeet näyttävät aina siltä, että ne haisevat hielle ja hiivalle eikä niitä koskaan pestä, kunnes asuntoon muuttaa nainen, joka käskee pyykätä liinavaatteet useammin, päätyäkseen vain tekemään sen lopulta itse. Vaikka tasa-arvo olisi edennyt kuinka pitkälle maailmassa, pyyhkeiden peseminen jää usein naisten harteille siitä syystä, ettei miehiä ollenkaan haittaa pyyhkiä itseään oman kullinsa hajuisella pellavalumpulla.”

HuumoriNaisetMiehetTasa ArvoKotityöt
Book:Kaikki elämästä
Create image

“Viereisen pöydän ääressä lippalakkipäinen äijä kättelee myyjää, ja hänen kauppakeskukseen poistuessaan ehdin nähdä, kuinka koira jolkottaa hänen rinnalleen jostain. Olisi ihanaa olla hänen kaltaisensa ukkeli, joka hoitelee hommansa ja tietokoneensa ja elämänsä näppärästi ja ahdistumatta ja jota koiratkin seuraavat komentamatta.”

ElämäHuumoriKoiratAhdistusElämänhallintaKaupatTietokoneet
Book:Kaikki elämästä
Create image

“Minä en halua olla tavallisten ihmisten keskellä. Minä en halua olla tavallinen ihminen, minä haluan olla bisnesihminen. Rakastan verhoa, kun se vedetään. Ele on niin törkeä, napakka ja tehokas. Suih, sinne jäitte te possut, täällä istuvat tärkeät ihmiset. Minä haluaisin kuljettaa sitä verhoa mukanani läpi elämäni ja vetää sitä kiinni itseni ja muiden väliin: suih vain verhon taakse jäisivät juntit, natsit, huutajat ja hirviöt, tällä toisella puolella on rauha ja kohteliaisuus.”

HuumoriBisnesluokkaIhmisryhmätLentokoneetLentäminenVastakkainasettelut
Book:Kaikki elämästä
Create image

“Joidenkin kanssa keskusteleminen vain on hankalaa – useimmiten nämä ihmiset ovat miehiä. Minulla on aiheesta ihan Teoriakin. Monet miehet sairastuvat vanhetessaan testosteroniautismiin, ja se ilmenee sosiaalisen älykkyyden ja kommunikaatiotaitojen katoamisena. Se myös vaikeuttaa ajatusten muotoilemista. Tämän Vaivan uhriksi joutunut Mies muuttuu vaiteliaaksi, on kuin hän olisi koko ajan omissa mietteissään. Häntä vetävät puoleensa lähinnä erilaiset Työkalut ja laitteet. Hän on kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja kuuluisuuksien elämäkerroista, varsinkin poliitikkojen ja pahantekijöiden. Kyky lukea romaaneja katoaa häneltä lähes kokonaan, sillä testosteroniautismi vaikeuttaa henkilöhahmojen psykologian ymmärtämistä.”

HuumoriMiehetLuonteenpiirteet
Book:Drive Your Plow Over the Bones of the Dead
Create image

“Borosin läsnäolo palautti mieleeni, millaista on asua jonkun kanssa. Miten vaivaannuttavaa se on. Miten se sekoittaa ajatukset ja herpaannuttaa tarkkaavaisuuden. Miten toinen Ihminen alkaa ärsyttää, ei edes siksi, että tekisi jotakin ärsyttävää, vaan ihan pelkästään siksi, että on. Kun Boros lähti aamulla ulos, siunasin ihanaa yksinäisyyttäni. Mietin, miten jotkut saattoivat elää jopa vuosikymmeniä toisen kanssa jossakin pienessä tilassa. Nukkua samassa sängyssä, hönkiä toisen päälle ja unessa töniä toista vahingossa.”

HuumoriIhmisetParisuhteetYksinoloLäsnäoloSeura
Book:Drive Your Plow Over the Bones of the Dead
Create image