Quotessence
Home / Quotes / Quote by Roger Zelazny

Quote by Roger Zelazny

“It was almost a mystical experience. I do not know how else to put it. My mind outran time as he neared, and it was as though I had an eternity to ponder the approach of this man who was my brother. His garments were filthy, his face blackened, the stump of his right arm raised, gesturing anywhere. The great beast that he rode was striped, black and red, with a wild red mane and tail. But it really was a horse, and its eyes rolled and there was foam at its mouth and its breathing was painful to hear. I saw then that he wore his blade slung across his back, for its haft protruded high above his right shoulder. Still slowing, eyes fixed upon me, he departed the road, bearing slightly toward my left, jerked the reins once and released them, keeping control of the horse with his knees. His left hand went up in a salute-like movement that passed above his head and seized the hilt of his weapon. It came free without a sound, describing a beautiful arc above him and coming to rest in a lethal position out from his left shoulder and slanting back, like a single wing of dull steel with a minuscule line of edge that gleamed like a filament of mirror. The picture he presented was burned into my mind with a kind of magnificence, a certain splendor that was strangely moving. The blade was a long, scythe like affair that I had seen him use before. Only then we had stood as allies against a mutual foe I had begun to believe unbeatable. Benedict had proved otherwise that night. Now that I saw it raised against me I was overwhelmed with a sense of my own mortality, which I had never experienced before in this fashion. It was as though a layer had been stripped from the world and I had a sudden, full understanding of death itself.”

Quote by Roger Zelazny

Work

The Guns of Avalon

Browse quotes and source details for this work. more

Author

Roger Zelazny
Roger Zelazny

Roger Zelazny was an American science fiction and fantasy writer known for his unique literary style and rich imagination. His works spanned a wide range of genres from science fiction to fantasy, with his most famous series including 'The Chronicles of Amber' and 'Avalon'. Zelazny began his writing career in the 1950s, and his works have had a profound impact on science fiction and fantasy literature in the following generations. more

You May Also Like

“Pyyhkeet näyttävät aina siltä, että ne haisevat hielle ja hiivalle eikä niitä koskaan pestä, kunnes asuntoon muuttaa nainen, joka käskee pyykätä liinavaatteet useammin, päätyäkseen vain tekemään sen lopulta itse. Vaikka tasa-arvo olisi edennyt kuinka pitkälle maailmassa, pyyhkeiden peseminen jää usein naisten harteille siitä syystä, ettei miehiä ollenkaan haittaa pyyhkiä itseään oman kullinsa hajuisella pellavalumpulla.”

“Viereisen pöydän ääressä lippalakkipäinen äijä kättelee myyjää, ja hänen kauppakeskukseen poistuessaan ehdin nähdä, kuinka koira jolkottaa hänen rinnalleen jostain. Olisi ihanaa olla hänen kaltaisensa ukkeli, joka hoitelee hommansa ja tietokoneensa ja elämänsä näppärästi ja ahdistumatta ja jota koiratkin seuraavat komentamatta.”

“Minä en halua olla tavallisten ihmisten keskellä. Minä en halua olla tavallinen ihminen, minä haluan olla bisnesihminen. Rakastan verhoa, kun se vedetään. Ele on niin törkeä, napakka ja tehokas. Suih, sinne jäitte te possut, täällä istuvat tärkeät ihmiset. Minä haluaisin kuljettaa sitä verhoa mukanani läpi elämäni ja vetää sitä kiinni itseni ja muiden väliin: suih vain verhon taakse jäisivät juntit, natsit, huutajat ja hirviöt, tällä toisella puolella on rauha ja kohteliaisuus.”

“Joidenkin kanssa keskusteleminen vain on hankalaa – useimmiten nämä ihmiset ovat miehiä. Minulla on aiheesta ihan Teoriakin. Monet miehet sairastuvat vanhetessaan testosteroniautismiin, ja se ilmenee sosiaalisen älykkyyden ja kommunikaatiotaitojen katoamisena. Se myös vaikeuttaa ajatusten muotoilemista. Tämän Vaivan uhriksi joutunut Mies muuttuu vaiteliaaksi, on kuin hän olisi koko ajan omissa mietteissään. Häntä vetävät puoleensa lähinnä erilaiset Työkalut ja laitteet. Hän on kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja kuuluisuuksien elämäkerroista, varsinkin poliitikkojen ja pahantekijöiden. Kyky lukea romaaneja katoaa häneltä lähes kokonaan, sillä testosteroniautismi vaikeuttaa henkilöhahmojen psykologian ymmärtämistä.”

“Borosin läsnäolo palautti mieleeni, millaista on asua jonkun kanssa. Miten vaivaannuttavaa se on. Miten se sekoittaa ajatukset ja herpaannuttaa tarkkaavaisuuden. Miten toinen Ihminen alkaa ärsyttää, ei edes siksi, että tekisi jotakin ärsyttävää, vaan ihan pelkästään siksi, että on. Kun Boros lähti aamulla ulos, siunasin ihanaa yksinäisyyttäni. Mietin, miten jotkut saattoivat elää jopa vuosikymmeniä toisen kanssa jossakin pienessä tilassa. Nukkua samassa sängyssä, hönkiä toisen päälle ja unessa töniä toista vahingossa.”

“Notkuvalla, ruosteista peräkärryä muistuttavalla lavalla oli alkamassa jonkinlainen konsertti. Nuhaiset pitkätukkaiset pojat virittelivät soittimiaan. Antti katseli heitä turvallisen välimatkan päästä, suuren koivun varjoista. Hän nojasi puun röpelöiseen runkoon ja syötti metrilakua suuhunsa. Poikien löysät, hihoista käärityt flanellipaidat liehuivat tuulessa, laiskuuden ja muiden paheiden puolesta liputtaen.”

“– Tota... Antti sanoi ja rykäisi. – Mä oon miettinyt, että onko tää nyt niin kuin seurustelua. Hän tunsi itsensä idiootiksi, mutta oli parempi olla idiootti kuin hiljaa. – En mä tiedä, tyttö sanoi. – Pitää miettiä. En tiedä ollaanko me oikeat toisillemme. Tyhjyys, ammottava tyhjyys aukesi Antin sisälle. Hän ei käsittänyt, miten hän ei muka olisi ollut oikea. Mitä se tarkoitti? Kuka sitten oli oikea? Mitä häneltä puuttui? Missä hän voisi harjoitella olemaan oikea? – Niin, hän sanoi. – Mä ymmärrän. Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt. Mutta aina kun ei missään tapauksessa ymmärretä, sanotaan "mä ymmärrän". Tai ainakin Antti sanoi.”