“Odonata, peto: ahmii sanoja eikä mitään niin kaunista ole kuin siipi- suonet, siipitäplät, siipien lasimosaiikki ja kivihiilikauden kaiku. Korennot kasvavat kirjaimista, tavuista kasvavat kivilinnuiksi ja lentä- vät päin kasvoja. Kivilintujen parvi, huudot kuin rakka, kuin louhos kuin obeliski. Avaan suuni lintujen tulla ja hampaiden pirstoutua. Sanat halkeavat kirjaimiksi, kirjaimet järjestyvät uuden kieliopin mukaan ja sanon: sur kerenti ker korentussur, uum, uum.” FinnishSanatSudenkorento Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet
“Myöhemmin mies ryömii sohvatyynyjen alle eikä tule pois eikä näe, että nainen työntää sudenkorennontoukan multaan ja mullasta kasvaa kotelo. Kotelosta suru, mustasiipinen korento: siivet seinästä seinään ja lento niin matala, että pitää maata lattialla kädet kylkiä vasten.” PoemFinnishSuruSudenkorento Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet
“Nainen kerää kourat täyteen heinäsirkkoja, sudenkorentoja, kunnes eksyy yhä syvemmälle yhä paremmin eksyy eikä halua pois, sillä pedot venyttelevät jäseniään ja nostavat kuonon kohti taivasta.” PoemFinnishRunoSudenkorentoEksyminenPedotHeinäsirkka Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet
“Napsautan rasian kiinni ja nauran. Minulla on keltaiset pitkät ham- paat ja suu täynnä kuolaa. Ihoa reitittävät yöperhosten polut, joita voi kulkea minne tahansa. Kun voi kulkea minne tahansa, on helppo jäädä tähän taloon, joka on oleva hevosen talo.” PoemFinnishVapausHevonen Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet
“Olipa kerran tyttö, joka ei tahdo olla prinsessa. Olipa kerran tyttö, joka ei opettele niiaamaan maahan saakka ja olipa kerran tyttö, jonka palmikoissa kiipeävät kovakuoriaiset, muurahaiset, linnut. Olipa kerran uusi satu, joka on senpituinense, sillä kaikella on mittansa ja määränsä. Paitsi sudenkorennoilla, paitsi heinäsirkoilla, paitsi västäräkkiparvilla, tyttö huutaa. Luomilla kasvaa ruoho, luomet raskaana apilasta, korvat raskaana kavioista, tassuista, sorkista. Tyttö kasvattaa kuonon, sylkee marmorikuulia parvekkeelta ja kasvattaa suun täyteen pedon puhetta. Tytön äiti sanoo: Puhu ihmisten kieltä, puhu asuinhuoneiden kieltä.” FinnishRunoEläimetSatuPrinsessaunelma Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet
“Salaisuus: olen toista maata, syön suden mutta en tule kylläiseksi. Yöllä puren metsästäjältä korvan irti, nuolen iholta hikeä ja pihkaa, nuolen ja nielen. Sellainen olisin, jos riisuisin vaatteet, jos olisi karva ja herkkä vainu.” FinnishRunoSatuPedot Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet
“Olipa kerran tyttö, joka tahtoi olla prinsessa. Pää 100% tylliä, kahvipakettikruunu ja taukoamaton polotus: kerrokerrokuvastin kerro kuka, arvaa kuka! Herne patjan alla murenee tomuksi, mutta tyttö juoksee yöt metsiä, suutelee sammakoita ja sammakoilla kieli vatsanpohjaan saakka. Kokonaisen kesän tyttö roikottoo palmikoita vintin ikkunasta, vaikka kylän pojat kivittävät ruudut rikki. Tulee kuhmu ja tulee haava, mutta prinsessaa ei tule. Salaa tytölle kasvaa villieläinsilmät ja säikyt jalat. Silmissä villieläimet vaanivat syli täynnä marmorikuulia ja jokaisessa kuulassa tyttö, jota ei kohta ole, sillä tyttöjen aika on nopea, tyttöjen aika on villieläimen säikyt jalat.” PoemFinnishLapsuusSatuPrinsessaunelmaUnelmaTyttöys Book:Kengitetyn eläimen jäljet Source: Kengitetyn eläimen jäljet