Quotessence
Home / Authors / Tove Jansson
Tove Jansson

Tove Jansson Quotes

Novelist

Filter quotes by topic

Famous Tove Jansson Quotes

“Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!”

“Niiskun unikuoppa näytti kaikkein kuivimmalta. -Siirry vähän, Hemuli sanoi. -Minun vuoteeseeni on satanut. -Se on pahinta sinulle itsellesi, sanoi Niisku ja kääntyi toiselle kyljelleen. -Siksi minä ajattelin nukkua sinun kuopassasi, Hemuli selitti. -Älä nyt turhia niiskuta. Mutta Niisku vain urahti hiukan ja jatkoi uniaan. Silloin Hemulin sydän täyttyi kostonhalusta, ja hän kaivoi hiekkaan kanavan oman kuoppansa ja Niiskun kuopan välille. -Tuo oli epähemulimaista, sanoi Niisku ja nousi istumaan märässä huovassaan. -Mutta en olisi ikinä uskonut, että sinä keksisit noin nokkelan tempun!”

“-Anna minun auttaa, huusi Nipsu ja tarttui pitkäsiimalaatikkoon. Hän hyppäsi suoraan Seikkailun laidalle, ja veneen kallistuessa pitkäsiimalaatikko tipahti alassuin pohjalle tyhjentäen puolet sisällöstään sotkuksi hankaimiin ja ankkuriin. -Mainiota, sanoi Niisku. -Aivan erinomaista. Meritottumusta ja rauhallista liikkumista veneissä ja niin poispäin. Ja varsinkin kunnioitusta toisten työtä kohtaan. Hah.”

“Muumipappa oli ruvennut kuvaamaan lapsuuttaan. Kirjoittaessaan hän oli aina niin liikuttunut että melkein itki. Hän oli ollut erikoinen ja lahjakas lapsi, jota kukaan ei ymmärtänyt. Vanhempana hän sai osakseen yhtä vähän ymmärtämystä, ja hänen elämänsä oli kaikin puolin kauheaa. Muumipappa luki kaiken kirjoittamansa ja ajatteli, miten kaikki katuisivat lukiessaan hänen muistelmiaan. Silloin hän ilostui jälleen ja sanoi itsekseen: -Se on heille oikein!”

“-Kylve joessa! Hiekkapohja! Ihanan pehmeä! ulvoi Fredrikson. -Valhetta ja petosta, sanoi drontti Edvard. -Pienin tuittukin tietää, että joki on raivostuttavan täynnä kiviä! -Eikä ole! Hiekkapohja! Fredrikson huusi. Drontti mutisi hetken itsekseen ja sanoi lopulta: -Hyvä on. Minä kylven siinä sinun mörönmoisessa joessasi. Siiryhän syrjään, minulla ei ole varaa kustantaa enää hautajaisia. Ja jos petät minua, senkin täinmuna, saat maksaa hautajaisesi itse!”