Quotessence
Home / Quotes / O Quotes

O Quotes

Browse famous quotes beginning with O. This page is a child index of the full Popular Quotes A-Z directory.

All O Quotes

“Older people have formed their opinions about everything, and don't waver before they act. It's twice as hard for us young ones to hold our ground, and maintain our opinions, in a time when all ideals are being shattered and destroyed, when people are showing their worst side, and do not know whether to believe in truth and right and God.”

“Older people sometimes talk about the good old days when life was better. In fact, they talk nostalgically about their own youth that was irretrievably gone. The past century has made enormous progress in all fields. The standard of living, work environment, health care quality and mobility, and the availability of cultural programs, recreational activities and information – all that clearly speaks in favor of nowadays.”

“Older, younger, anyone can help. We've learned that our legislators listen, and people with passionate and thoughtful concerns make a difference every day. We've had constituents initiate legislation, lobby for it, organize meetings and events, and, of course, call, mail, e-mail and visit legislators to express their views. It's really great to see how much difference that individuals can make.”

“Oleh akibat ketidak-berpihakan, ketidak-beruntungan, ketidak-terpilihan, ketidak-sesuaian, ketidak-terjawaban doa-doa, kegagalan, keterlepasan, isolasi dan kehilangan. Perlahan kamu mulai menyadari sebuah fakta, bahwa kamu ternyata tidak spesial. Simply tidak ada yang spesial dari diri kamu. Biasa saja. Cuma satu dari milyaran organisme yang terserak di perairan purba yang tak berbatas. Biasa. Biasa. Biasa. Biasa. Biasa. Biasa. Dan biasa. Seperti produk massal. Tissue toilet yang diganti setiap hari oleh petugas janitor. Lahir, mengkonsumsi, kerja, mengkonsumsi, berkembang biak, mengkonsumsi, kerja, mengkonsumsi lalu mati. Mati pun tidak pasti apakah tetap mati, ataukah kembali lagi ke bentuk awal, lahir. Begitu seterusnya. Berulang terus dan terus sampai entah kapan. Cuma serangkaian episode dari keberulangan setiap hari. Seperti sebuah roll film yang sama yang digunakan untuk merekam bermacam adegan yang berbeda setiap harinya. Adegan pertama dihapus, lalu ditindih kembali untuk bertukar dengan adegan kedua. Adegan kedua berganti yang ketiga, dan begitu seterusnya. Sebuah keberulangan yang berbeda terus menerus, tetapi tetap pada hakikatnya adalah sebuah roll film yang sama. Dalam satu gulungan besar yang sama. Dalam satu format yang serupa. Sebuah kebeluman yang terus menerus.. Banal dan tanpa makna.. Lalu, apakah sesuatu yang selamanya “belum selesai” masih dapat dikatakan sebagai sesuatu yang spesial? Spesial itu cuma akal-akalan pemasar. Kamu spesial kalau beli produk ini, kalau beli produk itu, kalau pakai parfum ini, kalau pakai kosmetik itu, kamu spesial itu kalau dalam sehari minimal ada satu kali transaksi digerai starbucks, kamu spesial itu kalau kamu pakai iphone 6 bahkan sebelum produknya keluar di pasar lokal, kamu spesial itu kalau kamu member fitness center, tentu kamu lebih spesial lagi kalau pakai personal trainer, kamu spesial kalau kamu fashionable, kalau kamu tech savvy, kalau kamu club hopper, kamu spesial itu kalau kamu kelihatan aktif berkeringat dalam trend lari kekinian yang hampir separuhnya berisi aktivitas narsis dan konsumsi bermacam produk running shoes, kamu spesial itu cuma kalau kamu pakai brand ini, pakai brand itu, kalau ini, kalau itu, kalau, kalau, kalau, kalau dan kalau.. Spesial itu cuma ada dalam quotes-quotes yang dikasih latar gambar pemandangan, kamu bisa comot-comot dari pinterest atau instagram lalu pasang sebagai profile picture di sosial media milikmu. Pun spesial bersemayam dalam kolase omong kosong yang dirangkum buku-buku swa-bantu atau dalam kutipan ayat dari kitab suci dalam status blackberry teman-teman kamu yang berusaha kelihatan religius, tapi jauh sekali dari makna religius dalam perilaku sehari-hari. Jadi, dari pada ngga ada habisnya memikirkan jawaban dari pertanyaan mengapa kamu tidak spesial? Mungkin kamu harusnya berfikir, buat apa jadi spesial? Harus banget ya jadi spesial? Harus banget ya beda dengan yang lain? Apa perlu banget jadi beda? Emang kalau ngga ada satu pun dari kita yang spesial, kenapa? Kalau kita semua ternyata sama, memangnya kenapa? Kalau kita semua berebut jadi spesial, lalu siapa yang mau berada di posisi tidak spesial? kalau semua spesial, apakah masih spesial namanya? Sudah, sekarang terima saja, bahwa ngga ada yang spesial dari diri kamu, dan seluruh kehidupan kamu yang begitu membosankan.. hidup ngga akan pernah repot-repot berusaha untuk menjaga perasaan kamu. Apalagi susah payah menempatkan kamu di posisi yang 'spesial'. Things happen because they need to happen. Spesial itu cuma soal kamu memberi bentuk pada makna. Tentang bagaimana kamu ingin dimaknai, tentang bagaimana kamu ingin diperlakukan, tentang bagaimana (anehnya) kamu ingin menerima kembali perlakuan yang kamu inginkan justru dengan cara memberikan perlakuan itu kepada yang lain diluar diri kamu. Tentang omong kosong soal konsep memberi untuk merima lebih banyak..”

“Olen lukenut vierailijoiden käsitteestä, sellaisesta konseptista, jonka mukaan kaikki me olemme enemmän tai vähemmän vain vierailijoita toistemme elämässä. Jotkut vierailevat koko elämän, jotkut vain lyhyen aikaa. Minua ajatus on lohduttanut silloin, kun olen surrut niitä ihmisiä, jotka ovat päästäneet irit minusta tai joista olen itse joutunut päästämään irti.”

“Olen miettinyt, että myös niin kutsuttujen oppineiden maailmassa on paljon sellaista, josta sietäisi oppia pois. Italialainen kirjailija Natalie Ginzburg kirjoittaa tekstikokoelmassa La Piccole Virtú, että raha, menestys ja erilainen suorittaminen ovat pieniä hyveitä. Lopulta eivät niin kovin tärkeitä. Suuria hyveitä ovat sellaiset, joilla ei ole rahallista arvoa. Ehdoton välittäminen. Ihmisen arvostaminen ihmisenä hänen suoritteidensa sijaan. Hän kirjoittaa myös, että palkitseminen ja rankaiseminen ovat petollisia käsitteitä, koska niin usein todelliset sankariteot jäävät palkitsematta ja kaikkein vakavimmat rikokset rankaisematta. Monesti häikäilemätön käytös palkitaan. Ei kannata odottaa palkintoa hyvästä, hän kirjoittaa, mutta silti hyvää pitää rakastaa. Miksi? Sitä ei voi selittää. Näin vain on. Filosofien vuosituhantisista ponnisteluista huolimatta tällainen ajattelu on jäänyt julkisesta puheesta lähes täysin. Hyveen käsite tuntuu pölyttyneeltä ja vanhanaikaiselta, joltain, joka jäi viimeistään 1900-luvun alkuun, sinne, missä asioiden piti ratketa lopullisesti. Täällä me koulutetut, keskiluokkaiset ihmiset kilpailemme keskenämme pienissä piireissämme emmekä kirjaimellisesti ympärillä palavasta elämästä huolimatta näe, että maailma on yhteinen eikä muuta vaihtoehtoa ole. Aivan kun me sekularisaatiokehityksen myötä olisimme perustaneet uuden uskonnon, jonka jumala olemme me itse. Se on harhaoppi. Jokainen on osa rihmastoa, syvässä ja syvällisessä riippuvuussuhteessa toisiin. Siksi ajattelen, että viime kädessä se, mitä haastattelemilleni naisille on Suomessa tapahtunut, on yhteinen asia, ja kertoo monista arvoista ja asenteista, joita ei haluttaisi myöntää olevan olemassa.”

“olenko kuollut lojun rannalla huumorintajuttomana minua ei ole löydetty, kärrätty keskussairaalan kellariin sänky rämisten, joku raottaa silmiäni kavahtaa alakuloa olenko kuollut jos elintoimintoni ovat semanttisen väittelyn varassa epävarmuus saattaa huvittaa minua hengitin vettä uskoin olevani meduusa läpäiseminen oli vaivatonta minulla oli virtaus uskoin luonnontieteisiin ja mielikuvitukseen uiminen oli kävelyä luontevampaa kun meri jäätyi, piilouduin ilmakuplaan kysymykset olivat vakavia otin osaa suruuni menetinkö vai sainko kahlasinko vain, palasin, ajatukseni juoksivat edellä, valkoinen hirvi veti henkeä ja sukelsi rakastin sarvet pistivät esiin vedestä ja sinä hämmästyit kaikkea mitä sanoin”

“Oletetaan, että Querig todella kuolee ja sumu alkaa hälvetä. Oletetaan että muistot palaavat, ja muistat myös ne kerrat jolloin olen tuottanut sinulle pettymyksen. Tai muistat pahat teot, joita olen ehkä joskus tehnyt, ja joiden takia olet minua katsoessasi nähnyt miehen jota et tunne. Lupaa minulle yksia asia. Lupaa, ettet unohda, mitä tunnet tällä hetkellä sydämessäsi minua kohtaan. Sillä mitä iloa sumusta nousevilla muistoilla on, jos ne vain ajavat meidät erilleen? Lupaatko sen, prinsessa? Lupaa, että säilytät sydämessäsi aina sen, mitä nyt tunnet minua kohtaan, riippumatta siitä mitä näet sitten, kun sumu on poissa.”

“Olga was nice, Olga was nice and loving, Olga loved him, he repeated to himself with a growing sadness as he also realised that nothing would ever happen between them again, life sometimes offers you a chance he thought, but when you are too cowardly or too indecisive to seize it life takes the cards away; there is a moment for doing things and entering a possible happiness, and this moment lasts a few days, a few weeks or even a few months, but it only happens once and one time only, and if you want to return to it later it's quite simply impossible. There's no more place for enthusiasm, belief and faith, and there remains just gentle resignation, a sad and reciprocal pity, the useless but correct sensation that something could have happened, that you just simply showed yourself unworthy of this gift you had been offered.”

“olha, sabes que hoje em dia se armazena informação que nunca, em toda a eternidade, vai voltar a ser consultada. ando com isso na cabeça. é que com isto da informática tudo se registra, do mais importante ao mais insignificante. desde as coisas do estado até a rotina dos adolescentes. e muito do que se registra não será mais consultado, porque não haverá ninguém com interesse ou sequer com tempo para o fazer. que angústia. é como haver muita gente a querer deixar uma marca para o futuro e o futuro estar sobrelotado. está cheio, não é suficiente pra toda gente.”

“Olhando ainda mais à frente, podemos facilmente imaginar a inteligência artificial a ter um impacto verdadeiramente transformador na forma como os serviços médicos são prestados. Quando as máquinas demonstrarem que podem oferecer diagnósticos exatos e tratamento eficaz, talvez deixe de ser necessário o médico supervisionar diretamente todas as consultas com todos os pacientes.”

“Olhei para a fotografia da minha filha colada na parte de dentro do para-brisas e pensei na minha família. Há apenas quatro semanas que estava ausente, mas sentia imenso a falta dela e desejei tê-la comigo neste instante. Não podia imaginar como seria uma pessoa ter de se afastar dos filhos para procurar uma vida melhor sem saber se voltaria a vê-los.”

“Olhei para a árvore delineada, com quadradinhos para colocar os nomes, já tudo tão esbatido por conta das inúmeras fotocópias. Dezenas, centenas, quem sabe milhares de árvores iguais, como se as florestas não fossem mais do que um conjunto interminável de famílias inteiras, todas iguais e todas felizes. E, lá pelo meio, a minha: um galho caído no chão com duas folhas secas.”